"Tärkeintä on, että laturetkellä on hauskaa”

Viinakauppahiihto vetää väkeä nimellään ja tunnelmallaan Sallassa. Saijan kylän rento laturetki kunnioittaa savottakulttuuria.

Terttu Pohtila

Kuopio, Helsinki, Oulu, Kemijärvi. Saijalainen Tarmo Yrjänheikki selaa kännykästään Viinakauppahihdon osallistujien kotipaikkakuntia sen jälkeen, kun laturetken lähes satapäinen osallistujajoukko on hävinnyt metsän siimekseen kohti Sallan kirkonkylää ja viinakauppaa. Pienen kylän letkeä laturetki houkuttaa joka vuosi väkeä myös paikkakunnan ulkopuolelta.
-Nimi houkuttaa hiihtäjiä kauempaakin. Ihmiset hakevat laturetkiä netistä, eikä Saija-Salla ‑hiihto herättäisi ketään muualla Suomessa, Yrjänheikin kanssa talkoojoukkoon kuuluva, Eija Nissinen, sanoo. Ensimmäisen osallistumiskerran jälkeen hiihtäjät tulevat uudelleen sen takia, että oli niin mukavaa, Nissinen arvioi.
-Kerran minulle soitti Forssasta henkilö, joka kertoi, että sikäläinen Finlandia Vodka ‑hiihto oli peruttu lumenpuutteen takia, joten saavatko he tulla meille. Sen jälkeen he ovat useamman kerran varanneet tunturista mökin ja osallistuneet tapahtumaan, hän kertoo.

Kuntoa kokeilemaan

Hiihtoon pisimpään osallistuneet konkarit ovat paikallisia. Saijalainen 77‑vuotias Matti Väisänen ja 78‑vuotias Irma Väisänen ovat osallistuneet laturetkelle joka kerta.

Tästä on kyse

Viinakauppahihto

• Saijan kylältä Sallan kirkonkylälle joka vuosi hiihdettävä laturetki, 43 kilometriä.
• Latu vedetään kelkkareitin reunaan.
• Tapahtuman keksivät kyläläiset Veikko Nevala ja Olli Saariniemi vuonna 2002. Toisella kerralla mukana oli jo muitakin hiihtäjiä. Joitakin vuosia sitten osallistujia oli noin 30, viime vuonna 70 ja nyt noin sata.
• Tapahtumassa muistellaan tukkijätkien aikaa, jolloin savottakämpiltä hiihdettiin vapaa-ajan koittaessa kylille, ja ensin käytiin viinakaupassa.

"Maisemat matkan
varrella ovat
ensiluokkaiset."
IRMA VÄISÄNEN

usuttaa ketään pullojen kimppuun, kuten Nissisen mukaan on joskus epäilty. Järjestäjät toteavat, että olisi hyvä, jos jokainen viinakauppaan menijä hiihtäisi sitä ennen 43 kilometriä. Nimi keksittiin siksi, että se oli hauska ja siksi, että pitkän matkan taivaltaminen viinakauppaan oli yksi osa savottakulttuuria. Kaikki eivät suinkaan käy reissun jälkeen viinakaupassa. Tapahtuman suojelijana toimi kansanedustaja Mikko Kärnä (kesk.). Hän itse ei päässyt osallistumaan laturetkelle sairastumisen vuoksi.

Tällä kertaa he päättivät hiihtää Kelloselän Erän majalle asti, parikymmentä kilometriä.iskunta harrastaa hiihtämistä ahkerasti. Matti hiihti viime vuonna 1500 kilometriä, ja Irma on hiihtänyt yleensä 700-800 kilometriä talvessa, mutta parina viime vuonna harrastus on jäänyt vähemmälle. Viinakauppahihdon ‑ jonka nimessä hihto kirjoitetaan sallalaisittain yhdellä i:llä - ladun profiili on leppoisa, eikä matkalla ole isoja mäkiä.
-Alussa on aapoja, ja siellä on ilkeä, jos tuulee. Tänään on loistava ilma, Matti Väisänen sanoo. ‑Maisemat matkan varrella ovat ensiluokkaiset, Irma Väisänen toteaa. Raahesta syntymäpitäjäänsä Sallaan puolitoista vuotta sitten muuttanut Tuomo Kallioinen osallistui laturetkelle tänä vuonna ensimmäistä kertaa.
-Lähden kokeilemaan kuntoa. Tavoitteena on ehtiä kirkolle

ennen kuin viinakauppa menee kiinni, hän summasi. Retken jälkeen Kallioinen kehui keliä ja latua. ‑Latu oli tosi hyvä, ja hiihto meni hyvin, vaikka raskas reissuhan se oli, hän sanoi. Kallioisen mukaan on hyvä, että tapahtumassa ei oteta aikaa eikä sijoituksia lasketa. ‑Alkaisi jännittää, jos olisi numerolappu rinnassa.

Maisemia ja lystinpitoa

Osa hiihtää 43 kilometrin matkan Saijalta Sallaan ripeästi, osa etenee nauttien maisemista ja eväistä. Jokainen odotetaan maaliin ja otetaan vastaan lämpimästi K‑market Puolukan edessä. Hiihtäjille jaetaan muistoksi matkamuistopussi, jossa on muun muassa paikallista leipää ja porosipsejä.
-Tärkeintä on, että laturetkellä on hauskaa, Nissinen sanoo. Tapahtuman tarkoitus ei ole