Kuolajärven Lapin asukkaat olivat osittain Venäjän puolella vaeltavia metsälappalaisia. Asutus keskittyi jokien ja järvien rannoille. Perimätiedon mukaan Saijalla oli lappalaisten asuinpaikka Lehtikoan-kentässä. Elämänmuotoon vaikuttivat toistuvat vuodenaikojen vaihtelut, jotka voidaan jakaa kuuteen eri vaiheeseen. Niiden historiallinen tausta ulottuu lappalaisasutuksen varhaisimpiin vaiheisiin:
-
Eskilinpäivästä (12.6) Olavinpäivään (29.7) asukkaat kalastivat Kemijärvellä. Porot olivat veiti eli irrallaan metsissä tai järvien saarissa. Talvikylät olivat tyhjillään.
-
Osa kesyistä poroista otettiin kiinni syyspyytöön houkutus- tai takkaporoiksi ja peuranpyynti niiden avulla alkoi Jaakon (25.7) tienoilla. Se jatkui aina Mikkeliin (29.9) tai saattoi jatkua Pyhäinpäiväänkin (1.11) saakka. Peurojen ansa- ja kuoppapyynti alkoi elokuussa, erityisesti Perttulin päivän aikoihin (24.8).
-
Pyhäinpäivästä Antinpäivään (30.11) koottiin kaikki kesyt porot ja peuranpyyntiä jatkettiin. Kalajärviltä palattiin talvikyliin, joissa vanhukset, naiset ja lapset pysyivät seuraavaan kesäkalastukseen saakka.
-
Antinpäivästä Paavalinpäivään (25.1) oli majavanpyynti. 1700-luvulla jaettiin koko saalis jo loppiaisen tienoilla (6.1). Koko kylän väki oli Matinpäivään (24.2) asti talvikylässä.
-
Paavalinpäivästä Matinpäivään (24.2) oli käräjien, veronkannon ja markkinoiden aika. Koko kylän väki oli talvikylässä, mikäli edellisen kauden pyytö oli ollut hyvä. Jos saaliit olivat olleet huonoja, miehet saattoivat lähteä jo helmikuun alussa uuteen peuranpyytöön.
-
Matinpäivästä huhtikuun loppuun tai toukokuun alkuun peuranpyyntiä harjoitettiin kahdeksasta kymmeneen viikkoon ”yhtiöittäin”. Porot päästettiin veiti huhtikuun lopussa.
