Börje ja Tom yllätysvieraina Saijazzeilla
Teksti: Erkki Yrjänheikki
Kuvat: Olli Törmänen
Saija-Pirtillä Sallassa soi yhdeksännen kerran Saijazz pääsiäislauantaina 26.3.2005 klo 20.00 – 00.30. Maailman pienimmäksi jazzfestivaaliksi mainittu, pienen kylän pienellä kylätalolla järjestetty tapahtuma sai esiintyjäkseen jälleen huippuartisteja: Trio Töykeät, Crawfish Kings Duo ja Algoritm-yhtye.
Kansainvälistä väriä iltaan toi ensimmäisenä esiintynyt Algoritm-yhtye Kantalahdesta, Sergei Filatov (basso), Aleksei Toporin (saksofoni), Andrey Toropov (kosketinsoittimet), Nikolai Seleznev (rummut) ja solistina Elena Tarasova. Taidot olivat kohdallaan ja kappaleissa omaa eksotiikkaa, tuttuja jazzkuvioita kuitenkin.
Saijazzeilla ei ole arasteltu tuoda erilaista musiikkia esille; olihan jazzkin vähemmän tunnettua ennen festivaalin tuloa yhdeksän vuotta sitten. Toisena esiintyjänä olleen tamperelaisen Crawfish Kings Duon cajun- ja zydekomusiikkia arvioitiin hauskaksi etukäteen ja taitavat hanuristi Jarkko Helin ja kitaristi Marko Aho todistivat tiedon oikeaksi. Yhtye lienee ainut tätä musiikkia ammattimaisesti esittävä kokoonpano Suomessa. Rämeseutujen musiikki kelpasi vaarojen ja aapojen kansalle: ”Todella mielenkiintoinen tuttavuus”, väki totesi.
Konserttiosan viimeisenä soitti Trio Töykeät, Iiro Rantala (piano), Rami Eskelinen (rummut) ja Eerik Siikasaari (basso). Töykeitten konsertti nostatti tunnelman kattoon. Töykeistä on käytetty kaikki mahdolliset ylistävät ilmaisut, mutta mitkään niistä eivät liioittele. Etukäteen ajatellen trion soitinkokoonpano ei ole kovin helppo yhdistelmä, mutta niin vain piano ja rummut kulkivat musiikillisesti yhdessä. Lyhyessä ajassa trio on noussut yhdeksi maailman johtavista jazzkansaa kiinnostavista bändeistä. Singapore, Berliini, Trio Töykeät tai Saija; yhtälailla yleisö tunnistaa ammattimiehet ja kiinnostavan, uuden tavan lähestyä musiikkia. Konsertin tunnelmaa kuvaavat Iiro Rantalan sanat: "Halu esiintyä - yleisön edessä soittaminen - musiikin tekeminen livenä. Trion musiikkia ei tarvitse luokitella. Ne jotka tietävät...tietävät. Ne jotka eivät...yllättyvät. Musiikkia ei tarvi selitellä. Olen säännöllisesti välttänyt televisiossa soittamista, sillä en saa siitä minkäänlaisia kicksejä.”
Tom Wentzell vanhana Saijan kävijänä halusi käydä myös Saijazzeilla, pyörähti Nevalan pihaan maasturillaan ja sai heti työkomennuksen: Tuleppa ja juonna illan ohjelma. Tom olikin illan oiva isäntä, huolehti backstage-hommat ja juonnot tutulla rutiinillaan. Wentzelliä paremmaksi yllätyksellisyydessä pani Iiro Rantalan roteva Börje-koira, joka ilmestyi konsertin lopulla lavalle. Iiron komennosta se istui lavan reunalle, kuunteli puoli kappaletta ja nousi tanssahdellen kuljeksimaan lavalla yleisöä seuraten.
Saijazz syntyi lappilaislähtöisen jazzbändi AAHO:n ja saijalaisten toimijoitten ajatuksista. AAHO:n lähtökohtana oli levittää jazzin ilosanomaa myös kairojen keskelle. Saija? Miksipä ei? Taso ja talkoohenki yhdistyivät ja loivat pieneen kylään epätodennäköisestä mittavan musiikkitapahtuman.
Myöhemmin mukaan tuli saksofonivirtuoosi Jukka Perko eri ohjelmistoineen ja kokoonpanoineen. Hän on esiintynyt Saijazzeilla viisi kertaa: yksin, Poppoon ja Hurmio-orkesterin kanssa. Vaikuttava oli Vesa-Matti Loirin, Jukka Perkon ja Severi Pyysalon ohjelmisto, jossa taiturit esittivät uusia sovituksia Uuno Kailaan runoihin.
Miksi artisti, jolle ovat tuttuja kaikki jazzmaailman metropolit, tulee Saijalle? Jukka Perko: ”Sytyn, kun pääsee soittamaan oikeaa musiikkia oikeiden ihmisten seurassa”.
Miksi artisti, jolle ovat tuttuja kaikki jazzmaailman metropolit, tulee Saijalle? Jukka Perko: ”Sytyn, kun pääsee soittamaan oikeaa musiikkia oikeiden ihmisten seurassa”.
Jazz on vuoropuhelua instrumenttien, artistien ja yleisön välillä. Pieni sali, tiivis tunnelma, taidokkaat ja herkästi aistivat soittajat. Saijazzeilla tunnelma on avainsana, välitön ja herkkä ilmapiiri, tunkeilematon, konstailematon, saa artistitkin antamaan parastaan.
"Ehdottomasti kolmen parhaan paikan joukossa, missä olemme esiintyneet,” M. Dunkell, Hurmio-orkesterin saksofonisti.
”Kiitän maailman pienimmän jazzfestivaalin järjestäjiä siitä, että olemme saaneet olla esiintymässä täällä. Muuten Saija olisi meiltä jäänyt tietämättä, olisimme ajaneet ohi,” kuvasi Iiro Rantala tunnelmia konsertin lopuksi.
Tunnelmaa luo osaltaan kylätalon 50-luvulta periytyvä vaatimaton yksinkertainen ja rento ilmapiiri. Salintäyteisessä yleisössä oli tuttua kokoonpanoa, saijalaisia, kylän ja tunturin mökkiläisiä ja turisteja, mutta myös eri puolilta lääniä tulleita jazzin ystäviä. Vaatimuksia ja kyselyjä kymmenensistä Saijazzeista esitettiin samalla kun kiiteltiin onnistuneesta konsertista. ”Kyllä teidän on järjestettävä jatsit ensi vuonnakin,” sanoi mm. arkkitehti Riitta Lönnström, joka aikoinaan oli vaikuttamassa kylätalon korjauksessa Lapin ympäristökeskuksessa.