Särkiaavalta, noin 10 km Saijalta kaakkoon, löysi Jaska Repo 1938 viemäriojaa kaivaessaan noin 1,5 m:n syvältä särkyneen puuesineen, jota pidettiin pitkään reen jalaksena.

Vanhin Suomesta löytynyt suksi on yli 5000 vuotta vanha. Särkelä Särkiaapa. Piirros Museovirasto. (Latua! Hiihtomuseon julkaisuja n:o 1, kuva Sallan historia-kirjasta).

”Esine on mäntypuuta; jäljellä olevan osan pituus on 154 cm. Alkuperäiseksi pituudeksi voi arvioida enintään 180 cm ja leveydeksi 15 cm.”

”Kuten esihistorialliset sukset yleensä se lienee ollut kantapainoinen. Mäystimen reikä kulkee vaakasuorassa muuta suksea vähän paksumman osan läpi. Erikoista tälle sukselle on sen pohjaura eli olas, jonka muodostavat viisi pitkittäistä parin kolmen millimetrin levyistä uurretta 7-8 mm:n välein. Koska reen jalaksissa ei olasta tarvita, on esinettä nimenomaan tämän vuoksi pidettävä suksena.” (Sallan historia).

Radiohiilitutkimuksen mukaan sen ikä on suunnilleen 5200 vuotta, toistaiseksi vanhin missään ajoitettu suksi. Kivikauden heimoista kertovat lisäksi esine- ja asuinpaikkalöydöt Kuola- ja Tenniöjoen yhtymäkohdassa.

Mannerjää suli 11–12 tuhatta vuotta sitten. Jäätikön sulavesijoki kasasi Kolsanharjun ja muita hiekkaharjuja. Jäärintamaa vasten jäänyt järvi peitti vapautuneen maan, korkeimmat laet jäivät saariksi. Veden pinta laski jääjärven purkautuessa, mutta keskikylän jokilaaksot (Tenniö-, Kuola- ja Aatsinkijoki) jäivät muinaisen Itämeren (Yoldiameri/Ansylusjärvi) peittämäksi. Tunturikasvit ja erilaiset nopeasti leviävät ”rikkaruohot” valtasivat maan iloisenkirjavana kukkatarhana, jota puut eivät varjostaneet. Tulivat avoimeen ruohikkovyöhykkeeseen sopeutuneet eläimet ja niitten metsästykseen erikoistuneet metsästäjäheimot.

Sitten tulivat pensaat ja lehtipuut, koivu ja haapa, jonkin aikaa ainoat puulajit. Noin 8000 vuotta sitten saapui mänty. Se valtasi 7000-7500 vuotta sitten tunturien rinteet noin 200 metriä nykyistä ylempänä ja vetäytyi nykyiseen asemaansa noin 3000 vuotta sitten.

Osa metsästäjäheimoista seurasi maan kohoamisesta johtuen pakenevaa meren rantaa. Sisämaahan jäi vaeltavia heimoja, joiden tärkein saaliseläin oli hirvi. Noin 5000 vuotta sitten, Särkiaavan hiihtäjän aikoina, alkoi ilmasto viiletä ja kasvillisuus karuuntua. Rautakaudella asui jokien ja järvien rantamilla vuodenaikojen mukaan kiertävä pyyntikulttuurikansa, saamelaisheimojen edeltäjä, jonka elinkeinoihin kuuluivat peuran ja turkisriistan pyynti, kalastus ja turkiksilla käyty kauppa.