Paluumuuttaja Eija Nissinen testaa miehensä Eskon tekemää noitarumpua Saija-pirtin portailla. Nissiset muuttivat Eijan kotikylään Saijaan viime vuonna Järvenpäästä.

Itä-Lapin kruununjalokivi kutsuu käymään

Teksti: Pekka Juntti, kuvat: Anssi Jokiranta

TAIVAS ON SYNKKÄ. Satelee. Vuosikymmeniä jatkunut kylien kuihtuminen näkyy tylsässä säässä totuuttakin raadollisempana. Itä-Lappi tuntuu murjottavan sadepilven alla. Tenniöjoen sillan jälkeen Savukoskelta Sallaan päin maisema omituisesti kirkastuu, vaikka taivas pysyy pilvessä. Näkyy vehreitä hoidettuja niittyjä Tenniöjoen ja Kuolajoen rannoilla, nättejä pihapiirejä, karjaa, elämää. Tämä on Saijan kylä.
Sadanviidenkymmenen hengen ja kuudenkymmenen savun Saijassa asuu outo kansa. Kun muualla kuljetaan karvalakki kallellaan ja muristaan palvelujen puutteesta ja yleisestä näivettymisestä, saijalaiset eivät suuremmin valita.

SAIJALAISILLE ELÄMÄ näyttää hymyilevän, vaikka kehitys on lönkytellyt tuttua lappilaista polkua syvälle metsään. Ensiksi tuli saksalainen ja poltti kaiken muun paitsi yhden savusaunan. Melkein kaikki nuoret lähtivät aikanaan Ruotsiin, työttömyys riivaa, bensan hinta pysyttelee pilvissä ja kaupan pirulainenkin otti ja paloi viime vuonna. Siitä huolimatta saijalaiset pitävät yhtä sekä hauskaa. Talkoilla väsätty Saija-pirtti on kylän keskus, jossa kyläläiset juhlivat milloin mistäkin syystä. Saija on ollut tunnettu kulttuuristaan Itä-Lapissa.
- Täällä on sanonta. Saija - se kulttuurin keskus, paluumuuttaja Eija Nissinen sanoo.
- Ennen täällä pidettiin isoja juhannustansseja. Väkeä tuli ympäri Lappia, poromies Veikko Törmänen kertoo.

NYKYÄÄN MERKITTÄVIN tapahtuma on ikioma musiikkitapahtuma Saijazz, joka on tituleerattu maailman pienimmäksi jazzfestivaaliksi. Esiintyjäkaarti on silti ollut komeaa. Jukka Perko, Johanna Iivanainen, Vesa-Matti Loiri ja Severi Pyysalo ovat heistä nimekkäimmät. Hymyä suupieleen saadaan myös petankki-kisasta ja esimerkiksi Viinakauppahiihdosta. Kyläläiset pohtivat aikanaan, että viinakaupassa käymisestä on mennyt hohto.
- Sitä ajellaan vaan autolla Sallan kirkonkylään Alkon pihaan ja otetaan pullo kainaloon. Ennen oli toista, kun viinakaupalle piti hiihtää, Törmänen kertoo.

HOHTOA ETSIMÄÄN hiihtelee vuosittain kymmenen hengen joukko. Hiihtoreitti lähtee Pölökkypaarilta, joka sijaitsee Nevalan navetan sillä seinustalla, mihin aurinko paistaa lämpimimmin. Määränpää, Sallan Alko sijaitsee neljänkymmenenviiden kilometrin päässä. Sinne hiihdellään omaan tahtiin ja omin eväin.
Saija-pirtillä esitetään myös omin voimin kirjoitettuja, ohjattuja ja esitettyjä näytelmiä. Uusin show on Eija Nissisen kirjoittama Kuka sukseni vei, mikä täällä oikein haiskahtaa.
Itä-Lappi on edelleen harmaa, mutta Saijan valo ei sammu.

Poromies Veikko Törmänen esiintyy omana itsenään kylän uusimmassa näytelmässä.
Saijan kylässä on opittu olemaan omatoimisia.
Kauppa paloi viime vuonna. Jäljelle jäi vain postilaatikko sekä roskakori.

Eija ja Esko Nissinen ihailevat Kuolajoen maisemaa.