Sydäntalvella Joulun jälkeen tammi- helmikuussa ovat kovat pakkaset, eikä ole hyvä olla ulkona. Vihdoin kaamos päättyy loppiaisen jälkeen ja aurinko pilkahtaa Sarivaaran takaa. Pakkaslunta sataa ja hiihtokeli on nihkeä, mutta kehittyy päivä päivältä paremmaksi. Syksyllä metsään kasatut vielä ajamattomat polttopuut on viisainta ajaa tien laitaan ennen paksuja lumia. Jokien suvannoille pannaan mateenkoukkuja, tai pilkitään niitä pimeinä öinä. Poromiehet kuljettelevat heinätukkoja lähimetsiin ja tarkkailevat petojen liikkeitä. Kuivalihat suolataan ja nostetaan kuivumaan seinälle.
Alkukeväällä, maaliskuusta huhtikuun alkuun hiihtokelit paranevat ja pakkaset hellittävät, aurinko armahtaa. Hiihtokilometrejä alkaa kertyä, puiden kylki sulaa auringon puolelta ja kala käy pilkkiin. Metsästäjät laskevat riistaeläinten lumijäljet ja toimittavat tulokset riistantutkijoille. On kelin aika. Ajetaan polttopuita jokivarsien koivikoista, sarkapeltojen ja metsäojien vieriltä. Lumi kantaa ja porot nousevat sevän päälle ja luppoilevat tuulen puista pudottamilla lupoilla. Hyvinä käpyvuosina kävynkerääjät keräävät käpyjä hakkuitten kaskista ja taimikoilta ja toimittavat niitä puhdistettuna vastaanottopisteisiin.
Loppukeväällä huhtikuun lopusta toukokuulle hanget pehmenevät ja liikkuminen on vaikeaa. On rospuutto. Kuivalihat otetaan seinältä ja vuollaan maistiaisiksi. Hanki kantaa kimakan pakkasyön jälkeen puolille päiville. Hiihtäjiä on silloin hangilla jo aamuvarhaisella. Lukemattomat kelkkakuormat koivurankaa ja honganrassia siirtyvät teitten laitoihin ja pihojen halkorantteille lentokelillä kovan hangen päällä. Puita halotaan ja pinotaan ahvatuulen kuivattavaksi. Viimeiset hauet, ahvenet ja siiat narrataan jään alta. Lampien ja järvien jäillä on ihmisiä jo aamuvarhaisella. Päivä on pitkä ja yö valoisa. Porot alkavat vasoa, ”vappuna vasa hangella”.
Ensimmäiset muuttolinnut saapuvat. Joet tulvivat päivä päivältä yhä enemmän, keskellä jokea jää nousee veden mukana ja rannat sulavat auki. Jäät liikahtelevat ja lähtevät lopulta ryskyen liikkeelle jyräten tielle osuvat rantapuut allensa. Ihmiset kerääntyvät katselemaan näytelmää. Muuttolintujen aurat lentävät soille ja auenneisiin joenmutkiin.
Vedet aukeavat toukokuun puolivälissä ja tervantuoksuiset veneet työnnetään vesille, on kevätkesä. Alkaa tulvahauen pyynti. Parhaimpina öinä verkot ovat kipulina kalaa. Toukokuun lopulla aurinko ei enää laske, alkaa keskiyön aurinko. Tulva kääntyy laskuun, verkot kuivataan seinällä ja viedään varastoon. Vesi lämpenee ja hauki ottaa jo uistimeen ja uistattelijat lipuvat veneillään joelle.
Siemenet on saatava maahan heti kun on riittävän lämmintä. Karjanlantaa ajetaan pelloille. Niitä muokataan, kylvetään ja lannoitetaan. Kasvimaa laitetaan kasvukuntoon. Potut pannaan maahan viimeistään kesäkuun kymmenes päivä, porkkana mieluiten viikkoa ennen ja nauris jälkeen. On kiirettä, pihat haravoidaan ja roskat kompostoidaan. Nautitaan muutamasta lämpimästä, mutta sääskettömästä päivästä. Juhlitaan lakkiaisia, Helluntaita ja Juhannusta. Kerätään ensimmäiset sienet, myrkylliset, mutta oikein käsiteltynä herkulliset korvasienet.
Keskikesällä Juhannuksen jälkeen harri (harjus) ottaa vilkkuun ja perhoon. Koskien, nivojen, ojien ja purojen rannoilla on iltasella yksinäisiä kalamiehiä ja – naisia. Nuotio savuaa niemen nokassa vesirajassa ja onkijat tököttävät törmällä vavat heilahdellen. Tammakko tai harri tarttuu koukkuun, mutta pysyykö rannalle saakka?
On lämmintä, sääskiparvet inisevät ja poromiehet kokoontuvat vasanmerkintään. Räkkä eli paarmat, sääsket ja mäkärät ajavat porot vieri viereen suuriin tokkiin, joista ilmavirtaus nousee ylös. Hyttyset eivät löydä hajua, jota seurata. ”Parahia työmiehiä”, sanovat poromiehet. Niin tokka saadaan aitaan, jossa vasat yöllä merkitään.
Kevätrehun teko alkaa. Traktorit jyrräävät pelloilla ja teillä aamusta iltamyöhään. Lomalaisia saapuu hellevaateissaan. Alkaa marja-aika heinäkuun puolivälissä. Hilloja, arvokkainta marjaa, poimitaan metsäteitten ja jokien varsilta hyllyviltä soilta miljoonien hyttysten seuratessa.
Syyskesä elokuun alusta syyskuulle on vuoden kiireisintä aikaa. Poimitaan viimeiset hillat, sitten mustikat ja puolukat. Karjatilalliset niittävät syysrehun ja metsästäjät laskevat kanalintujen poikueet. Tiedetään mitä verottaa ja tutkijat saavat arvokasta tietoa. Vesilinnun ja karhun pyynti alkaa elokuun lopulla keskellä marja-aikaa. Siihen harvat ehtivät. Syyskuussa nostetaan perunat, sipulit ja porkkanat ja säilötään muut vihannekset ja yrtit, kerätään sieniä; tatteja ja rouskuja sekä muita sieniä.
Ilmat viilenevät alkusyksyllä. Valoisan päivän vuoksi metsässä on hyvä tehdä hoitotöitä ja kasata polttopuuta ennen talven tuloa.
Syyskuun lopulla alkaa kanalintujen ja hirvien metsästys. Lintuja metsästetään vain vähän. Niitä riippuu joissakin pihoissa seinillä. Hirvimiehet kokoontuvat punaisissa vaatteissaan. Kahvinkeittäjät tarjoavat kahvia ja johtajat esittelevät suunnitelmiaan. Porukat hajaantuvat metsiin, hiipivät passipaikoillensa torneihin ja mäennyppylöille ja ajomiehet lähtevät sovitulla hetkellä äänekkäästi metelöiden. Hirviä törmäilee sinne tänne. Jos hirvi tulee ampujan sektoriin hollille, laukaus kajahtaa ja suuri saalis tuupertuu maahan.
Koirametsästyksessä kokeneet koirat löysätään tositoimiin ja pentuja opetetaan. Ne haistavat hirven, etsivät, lähestyvät ja puhuttelevat haukunnallaan. Hirvi nousee makuulta, kuuntelee isoilla korvillaan ja ajaa välillä koiraa pois. Metsästäjä seuraa tilannetta, odottaa ja lopulta vaanii askel askeleelta päästäkseen ampumahollille. Jokunen yksinäinen hirvimies vaanii elukkaa vanhan tavan mukaan tuulen alta, joku kyttää aamuyöstä syömään tulevia hirviä, toinen ääntelee kutsuäänillä.
Lihaa leikataan ja pakastetaan. Pidetään hirvipeijaiset ja keitetään hirventurpakeittoja.
Loppusyksyllä marraskuussa väitellään riistaruokien resepteistä, kuka parhaimman tietää? Pannaan viimeiset kesäkamppeet talviteloille ja levähdellään kiireisen syksyn jälkeen.
Poromiehillä on kiireisin aika, alkaa etto, vuoden sadon korjuu. Poroja kerätään aitoihin, erotellaan, teuraat teurastetaan kirkonkylän teurastamossa ja Maltiolan jalostamossa tehdään pitkää päivää. Yli kolmasosa poroista pannaan teuraiksi. Parhaat yksilöt jäävät jatkamaan sukua.
Joulukuu alkaa itsenäisyyspäivän vietolla. Tuomaan päivän seudulla päivä ei enää kirkastu. Pimeyden keskellä on vain hetki sinistä hämärää. Valmistellaan Joulua, käydään ensimmäisiä hiihtolenkkejä ja ajetaan ensimmäiset kerrat kelkalla, tien laitaan syksyllä kasattuja polttopuita. Naisväki leipoo ja paistaa, lahjoja mietitään ja kinkku hankitaan. Jouluaattona lämmitetään sauna, syödään hyvin ja pukki käy lasten luona.
Uutena vuotena yksittäiset raketit napsahtelevat pimeään taivaaseen. Jouluvieraat lähtevät ja kylä hiljenee, odotetaan tammikuuta ja kaamoksen päättymistä, vietetään vielä muutama rauhallinen päivä loppiaisena, ajellaan puita ja ulkoillaan. Joulu päättyy Nuutin päivänä. Kohta aurinko jälleen pilkistää Sarivaaran takaa ja alkaa uusi vuodenkierto.
Teksti: Erkki Yrjänheikki
Kuvat: Kari Saariniemi