Saijan Vauhti vei voiton maailmojen välisessä petankkiottelussa

Saijan kylällä Sallassa järjestetyssä hyväntuulisessa petankkikisassa oli myös kansainvälistä edustusta.

Lauantaina 22. heinäkuuta pelattiin Saijalla Kaunisharjun maastossa jälleen maailmojen välisestä petankin mestaruudesta. Oli sen verran viileää, että sääsket eivät paljoa haitanneet.
   Kilpailuun ilmoittautui kymmenen joukkuetta. Joukkueessa nimeltään Kolme Kaunista heittivät Mervi Stensletten Norjasta Bergenistä sekä Merja ja Jouko Kotasoff Läyliäisistä ja joukkueessa After Shave Sveinung Stensletten, Juhani Lahtela Kotkasta ja Olavi Lahtela Hämeenlinnasta. Stensletten, Lahtelat ja Merja Kotasoff ovat Saijalta lähteneen Eino Lahtelan jälkeläisiä.

   Kolmantena joukkueena oli Huutoaavan Humpuukit: Lassi Törmänen, Toni Saariniemi ja Samuli Ikäläinen. Neljäs joukkue oli Valioheittäjät: Pentti ja Jukka Ylitalo ja Heidi Mattila. Sitten tuli Saijan Vauhti, jonka nimeksi makusteltiin ensin Ja-Pe-Pe nimeä, mutta jo talvisodan evakosta palatessa keksitty Saijan Vauhti kuitenkin voitti.
   Joukkueessa heittivät Jarko Kallioinen, Pertti Saariniemi ja Petri Saariniemi. Hongankolistajiin kuuluivat Pekka Peltonen, Tapio Sinkkilä ja Hannu Lahtela. Assarin Tyttäriin kuuluivat tällä kertaa Tuomo Kallioinen, Leo Paldán ja Kauko Särkelä. Karhukangas-joukkueessa olivat karhunpyytäjä Esa Ek ja Tampereella asuvat Henna Abodiakin ja Afrikan Benistä kotoisin oleva Dick Abodiakin. Joukkueessa Mäki olivat Tiina Tiihonen, Virpi Kotala ja Jouko Ylitalo. Pölökkybaari joukkueessa olivat Veikko Nevala, jonka idea tämä maailmojen välinen petankkikisa alunperin onkin, Helsingistä lomalle kotikonnuille tullut Tapio Jaakkonen ja hänen lankonsa Pekka Kerman.

Voiton vei Saijan Vauhti, hopealle jäi niukasti Hongankolistajat ja pronssin nappasi Huutoaavan Humpuukit.
   Tuomarina toimi Miulus Heikki eli Heikki Törmänen. Muusta huollosta ja palvelusta vastasi Eija Nissinen apunaan Outi Kaunisharju. Valmisteluja tehtiin talkoolaisten voimin. Jouni Saariniemi huolehti, että nuotiossa riitti puuta ja Aapo Yrjänheikki oli juoksupoikana. Hodarit saivat runsaasti kehuja.
   Liekö syynä ollut viileä ilma ja kiivas, pitkään jatkunut peli.

Teksti ja kuvat: Erkki Yrjänheikki
Salla