Kirsi Törmänen
Muistan ukin vanhuksena, jolla oli ystävälliset ja lempeät silmät. Silmät ja koko katse havainnoivat ympäristöä ja ihmisiä terävästi ja viisaasti. Ukki oli seitsemänkymmentä vuotta kun sai ensimmäisen lapsenlapsensa, minut. Muistan hänen ulkoiluttaneen minua. Erityisen hyvin muistan, miten hän kinkitti minua polvellaan.
Ukki oli syntynyt vuonna 1893. Hän oli nähnyt ja elänyt sodat, Suomen itsenäistymisen, peltojen paketoimisen sekä muutto- liikkeen kaupunkiin ja Ruotsiin. Ukki oli maanviljelijä, poromies ja kunnallispoliitikko. Hän oli kotikunnassaan vaikuttajahenkilö ja osuusliikkeen perustajajäsen. Muistan ukin syntymäpäivät ja komeat kristallimaljakot hopealaattoineen, joita hän sai lahjaksi.
Mummin kuoleman jälkeen ukki asui meidän perheessä vähän aikaa. Eräänä päivänä hän lähti ystävänsä Hannan syntymäpäiville. Reissu venyi pitkäksi, sillä ukki ja Hanna avioituivat. He elivät uskoakseni onnellisen avioliiton, joka päättyi ukin kuolemaan hänen ollessaan 85 vuotta.
Hanna oli niinikään leski. Hän oli mennyt nuorena naimisiin itseään huomattavasti vanhemman miehen kanssa. Avioliitto oli lapseton ja Hanna hoiti miestänsä kotona tämän kuolemaan saakka. Hannalle jäi perinnöksi talo, jossa he asuivat ukin kanssa. Talon alakerrassa oli kauppa ja talon väki asui yläkerrassa.
Vanhempani ja Hanna olivat innokkaita marjastajia. Minä ja ukki jäimme kotimiehiksi, sillä ukin terveys ei kestänyt marjastusta. Puutarhasta poimimme vadelmia ja viinimarjoja. Muistan ukin ottaneen nitroja ja minulle kerrottiin, että hän oli saanut viisissäkymmenissä sydänkohtauksen. Ukilla oli melkeinpä aina suolamuikkuja posliinikulhossa, jossa oli kivi lautasen päällä muikkujen painona. Muikut olivat tuhdissa suolassa. Muistan niiden maistuneen hyvältä ruisleivän ja maidon kanssa.
Ukki sai elää melko terveenä ja hyväkuntoisena lähes kuolemaansa saakka. Viimeisenä elinvuotenaan hän sairasteli ja joutui olemaan kotikuntansa vuodeosastolla hoidossa. Kerran hän käveli lasiovea päin loukkaantumatta mitenkään. Vanhat sota-ajan asiat nousivat mieleen ja hän puhuikin niistä, tosin osa oli harhaisen oloista höpinää. Kaipa elämän vaikeat asiat oli vielä kohdattava ennen lähtöä.
Ukin muisto elää kirkkaana vieläkin mielessäni. Ukki oli vahva persoona, jota oli helppo kunnioittaa ja arvostaa. Hänen rauhallista viisauttaan ja elämänkokemuksen mukana tuomaa karismaansa ei voinut olla huomaamatta, lapsikaan. Valokuvissa voi nähdä komean, kameraa kohti katsovan miehen. Se on minun ukki.