Koillis-Lappi 9.3.1994: Hilkka
Elo – 50 vuotta

Ratkaisevaa on, että... täytyy korostaa EU-sopimuksen merkitystä.., hallituksen ja eduskunnan jaakea vuoropuhelu jatkuu radiossa.
- Pönkkä oven eteen. Sitä se täällä merkitsee, sanoo Hilkka Elo sallalaisen maatalousväen kannanottona EU- neuvotteluista tämänhetkisillä tiedoilla. Hilkka ja Leo asuvat tuon vireillä olevan maailmanliiton laitimmaisella reunalla. Särkelän kylästä, Haukkalantietä, poroaijan viertä muutama kilometri. Pätkän matkaa kulkee pihatiellä UK-reittikin hävitäkseen metsään.
Leon isovanhempien aikanaan perustama tila rajan syrjässä. Kuolajoen kauniilla töyräällä, muhkeiden marjamaiden äärellä, viiden kilometrin päässä valtakunnan raja. Ennen Särkelää tienviitat Alakurtille ja Kantalahteen, kansainvälisyyttä kerrakseen. Hilkka itse Saijan tyttöjä. Mahdollisesti tuon maailman liiton reunimmainen maatalouslomittaja, viettää 50-vuotispäiviä perjantaina. Hoitaa tarvittaessa viiden, kuuden lähitilan karjaa, kun tiloilla sairaus iskee tai tarvitaan lomaa.
Työpäivä alkaa puoli kuudelta. Kymmenen jälkeen ollaan aamulypsyltä kotosalla ja iltapäivällä on toinen rupeama kahdesta kuuteen.

Joutokarjan kanssa yli satapäinen lauma

Joutokarjan kanssa yli satapäinen lauma. Lypsäviä kuutisenkymmentä.
- Vastuu tuntuu joskus hirvittävältä vieraasta karjasta, mutta kaikki on mennyt hyvin. Tottakai, joskus jotain sattuu. Lomittajarengasjärjestelmä on hyvä. Tunnen tilat ja tiloilla tunnetaan minut. Joskus tuntuu töihin mennessä niinkuin kotiin menisi, sanoo Hilkka.
Hilkalla ja Leolla on poika ja kolme tyttöä, jotka jo kaikki maailmalla; yksi Kemijärvellä ja muut Etelä Suomessa, kaksi lastenlasta.
- Mutta puhelin auttaa ikävään.
Näin keväällä tyttö ilmestyy Kemijärveltä poikakaverinsa kanssa kelkkaretkiltä monesti kylään.
Siinä saattaisi espanjalainen EU:n ammattisisko ihmetellä, kun Hilkka vetää kelkan käyntiin ja ajaa hankien poikki Kotalaan aamunavettaan. Jos, siellä Espanjassa maatalouslomittajia onkaan.
Kelkalla on paljon lyhyempi matka. Onneksi minulla lomitettavat tilat ovat kohtalaisen lähellä. Joissakin tapauksissa tila saattaa olla toisella puolella kuntaa. Matkaan tuhraantuu aikaa, selittää Hilkka.
Pelko tuntuu kaikilla tiloilla Sallassakin olevan se päällimmäisin tunne näistä EU- neuvotteluista ja liittymisestä siihen. Kukaan ei tiedä oikein kuinka tässä käy. Tarkkaa tietoakaan ei vielä ole mistään saatavissa.
Mutta kyllä me pelkäämme, että paha isku tämä näille sivualueille on. Parempi kai se on, että ihmisillä on työtä ja tekemistä kuin, että toimettomaksi joudutaan, arvioi Hilkka. Samalla hän kannustaa kuitenkin ihmisiä odottamaan. Ettei aivan ensimmäiseen törmäykseen nyt heitettäisi tilanpitoa. Katsottaisiin miten selvitään. Hilkka uskoo, että maitotalous tulee jatkossakin olemaan todellinen perusta Sallan ja Lapin maanviljelylle. Yrtit, monet muut ovat hyviä kokeiluja, mutta vain tukena tilalle.
Ilahduttavaa Sallassa on, että meillä on sittenkin aika paljon nuoria viljelijöitä. Saijalla eritoten on use ampia nuoria ottanut tilan hoitoonsa. Lapsia tehdään ja kylä elää vireämmin, Hilkka kertoo.

Kuolajoen törmällä juhlitaan lauantaina

Omaa vireää tahtiaan ei Hilkka 50-vuotispäivän myötä myöskään aio hidastaa.
Että, mitä teen sitten, kun on vapaata. Virkuukoukku on se, joka viuhuu. Kesällä marjamaat odottavat, kertoo Hilkka.
50-vuotispäivät Hilkalla oli eilen tiistaina. Juhlia vietetään rajan syrjässä, ehkä tulevan maailmanliiton reunalla, kotosalla Kuolajoen varressa viikon päätteksi perjantaina.