Erkki Yrjänheikki
On lauantaiaamu ja vapaapäivä. Kahvin ja puuron jälkeen sytytän pirtinuuniin tulen ja katselen ulos ikkunasta lumista maisemaa. "Siellä sitä on mitä erilaisimpia ekosysteemipalveluita", ajattelen.
Wikipediasta katsoin, että ekosysteemipalvelut ovat luonnon ilmaiseksi tarjoamia, ihmiselle välttämättömiä aineellisia ja aineettomia tuotanto-, ylläpito-, sääntely- ja kulttuuripalveluita. Tuotantopalveluja ovat esimerkiksi lääke-, ravinto- ja rakennusaineet. Ylläpitopalveluihin kuuluvat esimerkiksi yhteyttäminen ja ravinteiden kierto. Luonto säätelee ilmakehän ja vesistöjen koostumusta (sääntelypalvelut) ja tarjoaa kulttuuripalveluina mahdollisuuden rauhaan, virkistäytymiseen ja uuden tiedon hankkimiseen.
Ympäristötietoisuus on kasvanut, mutta luonnon ja ympäristön hyötyarvot ymmärretään huonosti. Se johtuu ekosysteemipalveluiden huomaamattomuudesta. Niitä pidetään itsestäänselvyytenä. Käsitettä tarvitaan luonnon monimuotoisuuden merkityksen hahmottamiseen ja taloudelliseen arvottamiseen. On paremmat mahdollisuudet ottaa ne huomioon päätöksenteossa ja luonnonvarojen käytön suunnittelussa.
Tämä käsite tulla vötkii nyt kovalla tohinalla saijalaisten tietoisuuteen. Saijan metsistä saatavia hyötyjä tutkitaan Pellervon taloustutkimuksen (PTT), Suomen ympäristökeskuksen (SYKE) ja Metsäntutkimuslaitoksen (METLA) toimesta. Tutkimusta johtaa PTT:n tutkimusjohtaja Paula Horne.
Metsä säätelee tulvia, estää eroosiota ja sitoo hiiltä (ylläpitopalvelut), tuottaa virkistystä ja maisemaelämyksiä (kulttuuripalvelut). Sen lisäksi metsä tuottaa erilaisia puujalosteita, sahatavaraa, kuitupuuta, puupolttoainetta yms., keräilytuotteita ja riistaa.
Saijan maisema-alueen metsänomistajilta on ekosysteemipalveluita tutkimuksen puitteissa kyselty. He ovat tunnistaneet esimerkiksi puuntuotannon, luonnon ja virkistyksen, marjat ja sienet, virkistyskäytön, maisema-arvot, riistan ja metsästyksen.
Ainespuun myynti on ilman muuta tärkein ekosysteemipalvelu, jota metsänomistaja pääsee myymään. Kotitarvepuun saanti omasta metsästä on tässä tutkimuksessa, kuten monissa muissakin tutkimuksissa noussut korkealle. Vuosikymmeniä polttopuun hankintaa harrastaneena en ihmettele sitä. Jo pelkästään metsään meno lauantaiaamuna on aina hieno elämys, samoin sahan käynnistäminen hämäränä talvipäivänä koivikossa. Puhumattakaan siitä työn riemusta, mistä saa nauttia, kun kaataa rankoja harventaen samalla metsää hyvään kasvuasentoon. On hienoa katsella työnsä jälkeä: hoidettua metsää ja rankakasoja. Kaiken kukkuraksi palkitsee päivä ranganajossa tekijänsä terveydellä ja väsymyksellä, Eino Leinon sanoin “hyvät enkelit suojaavat työmiehen yön”. Voi vielä iltasella tehdä rätinkiä, paljonko tuli rankakasassa kilowattitunteja. Niitä on yllättävän paljon.
Työn ja virkistyksen riemu ei pääty siihen. Kaadon jälkeen rangat täytyy kasata, ajaa kotirantteelle, katkoa pölkyiksi, halkoa, kuivata kevätahavatuulessa latoa liiteriin pinoon ja kantaa sisälle. Oli joku laskenut, että polttopuuta käsitellään yhdeksättä kertaa, kun sitä työnnetään uuniin. Lämpöä tärkeämmäksi ekosysteemipalveluksi taitaakin nousta kulttuuripalvelut, eli virkistys, rentoutuminen, kunnosta huolehtiminen sekä talvisesta maisemasta nauttiminen.
Ekosysteemipalvelu, jonka hyötyjä myös käytetään hyvinkin tehokkaasti, on metsästys. Siinäkin vain pieni osa on aineellista hyötyä ja merkittävästi suurempi hyöty on virkistyksellinen ja kulttuurinen. Sanotaan, että on kaksi asiaa hirven pyynnissä: hienot metsästyselämykset ja itse saatu saalis. Mitä pienempi riista, sitä tärkeämpään asemaan nousevat virkistys ja elämykset.
Metsänomistajat ovat perustaneet metsästysseuroja ja hallinnoivat niitä. Seurat hankkivat jäsenilleen hirvenkaatolupia ja järjestelevät sekä säätelevät muuta metsästystä. Sallaan saapuu vuosittain yli tuhat lomalaista metsästämään ja käyttämään kaupallisia palveluita. Monet paikkakuntaa hyödyttävät investoinnit ja taloudelliset hyödyt perustuvat merkittäviltä osilta metsästyksen ekosysteemipalveluiden vetovoimaan.
Täytyy lisätä vielä hiukan koivuhalkoja uuniin. “Ekosysteemipalveluita”, ajattelen ääneen, nousen uunin luota ja suunnittelen, mihin lähtisin hiukan lenkkeilemään ja siinä sivussa virkistäytymään. Taidan mennä metsään nauttimaan kulttuuri- ja virkistyspalveluista. Jokohan olisi lunta niin paljon, että pystyisi hiihtämään?