Mukavapuu

Kaisa Törmänen

Tämä nimetty puu on jotain erityistä meille Lemmenkujan tienoon lapsille ja nuorille. Sitä se on ollut 60-luvulta lähtien, ehkä kauempaakin, tiedä häntä, mutta omaan historiaan se selvästi kuuluu.

"Kävitkö Mukavallapuulla?" oli ensimmäisiä kysymyksiä kevään koittaessa. Kun kevät kuoriutui talven jäljiltä, niin sinne piti päästä! Heti ensimmäisenä! Kevään valo tavoitti uinuvat aistit ja herätti voimallisesti myös ihmisen, luontokappaleen. Pienet pälvet ilmestyivät auringon myötä ja metsään pääsi kulkemaan jaloin. Alkoi leikki: vain kesämaata koskettaa saa! Ja omat nimet kirjoihin, puun pintaan. Puumerkki olemassaolon todisteeksi ja merkiksi muille: minä kävin täällä.

Puu oli kuin iso syli, johon mahtui useampi. Nuorena se oli nojailua, haaveilua, parveilua…Sieltä korkealta näkyi tuttu maisema, mutta myös tuntematon tulevaisuus, maailman ääri. Nuori tuntee kipeästi, kuinka kotikylä hengittää raskaasti…pois, pois on päästävä, maailmalle…

Mutta maailmalta on välillä palattava takaisin, takaisin lapsuuden maisemiin. Jokakesäisenä kohteena on tuttu puu. Nimikirjaimet löytyvät vielä, kun oikein tarkasti etsii. “Kävitkö Mukavallapuulla?” on yhtä luonteva kysymys kuin käynti sukulaisissa. Ja siinä hetkessä kaikki palautuu, yhteinen muisti ja muistot. Nostalginen hymyily.

Kun omiin hiuksiin on alkanut hiipiä harmaata, huomaa myös puun pinnassa harmaata naavaa. Latvuksissa humisee kuitenkin lohduttavasti ja puu jatkaa elämäänsä. Tapaamisiin taas ensi kesänä! Kolsanharjussa kohdataan!

Puu sijaitsee Kolsanharjussa Lemmenkujan puoleisella osalla noin sata metriä Leikkauksesta Nousulle päin. Kuva: Aimo Törmänen

Mukavapuu. Kuva: Aimo Törmänen.