Siitä on toistakymmentä vuotta, kun en ollut kuullutkaan Saijasta, joskus jotain Sallasta, joku siellä itärajalla.
* * *
Sitten kohtalo johdatti Tunturiin viihtymään ja nauttimaan. Tästäpä se sitten alkoi. Sain silloin illallisella ikimuistettavan hyvää poroa, melko uudessa muodossa, viileäsavu 64, oli sen nimi. Pakko oli rynnätä keittiömestarin pakeille, mitä ihmettä tarjosit, kuka tekee ja missä?
* * *
No, tämä uteliaisuus johti jälkensä Saijalle, jossa jo samana iltana istuin saunassa Kuolajoen rannalla, Hannu Lahtelan kanssa. En olisi unissanikaan voinut kuvitella olevani jossain Sallan perällä, Saijalla saunomassa, paikka, jonka kohdalla, kun haukottelee niin ohi meni.
* * *
Tästä se alkoi tuttavuuteni ja ystävyyteni Saijaan. Olen löytänyt sieltä monia hienoja asioita, kuten kiertävä naisten jumppa, tosin näytti se nyt jääneen kiireen jalkoihin, mahtavat hauensoutelut, tosi jyrkän lenkkipolun, asia, jota olen monesti ihmetellyt, siis sitä lenkkipolkua, no pitää semmoinen olla. On niitä muitakin mm. Saijazz, kovasti peukutettava asia. Mutta se museohotelli Villa Leanteri, luokaton hotelli, siis tähdet ei riitä, napapiirin yläpuolisen paras hotelli, palvelu ja miljöö huippuluokkaa, mutta se aamiainen, elämys vailla vertaa. Elämyksiin kuuluu myös etelän kuuluisuuttakin nauttiva Vaaran karaoke, huh, huh.
* * *
Mutta paras anti jonka Saija on antanut on uskomattoman laaja kaveri- ja ystäväverkosto niin Saijalaista kuin kylän ulkopuoleltakin.
* * *
Syvimmät jäljet ja tunteet ovat kuitenkin jääneet porojen, poromiesten- ja naisten kanssa, vauhtia ja vaarallisia tilanteita ja tunteita. Semmosia hetkiä, retkiä ja tilanteita joita harvoin pääsee kokemaan, varsinkaan näin etelästä tullut.
* * *
Koen saaneeni hienon vastaanoton Saijalaisilta, luonnollisesti vierasta katsellaan tovi alta kulmain, mutta kun jaksaa hymyillä niin se helpottaa, ja miksei jaksais kun on mukavien ihmisten ilmoilla.
* * *
Tässähän näitä tuntemuksia Ulko-Saijalaiselta.
Markus (Maulavirta), melkein Saijalainen.
