"Vuosikymmeniä tehtiin täällä Saijalla käsitöitä "kökkäjäisissä". Eli emännät kokoontuivat milloin mihinkin taloon vuorollaan. Kahvittelun ja raataamisen lomassa tehtiin käsitöitä. Porukalla revitiin tai leikattiin matonkuteita tai kudottiin mattoja, ryijyjä, raanuja". Näin kertoo saijalainen Eila Schroderus.
"Sitten tuli kansalaisopisto mukaan ja opasti heitä ja toi uusia työtapoja ja niksejä tekemiseen. 70-luvun alusta vuoteen 1974 täällä järjestetyt Kansalaisopiston kurssit olivat Kemijärven kansalaisopiston alaisia. Siitä eteenpäin oli Sallassa oma opisto" hän kertoo.
Eila lienee ainoa, joka on ollut mukana ihan alusta asti. Opettajista Eila muistaa Selkälän Taimin, joka osasi leikata vaatteita ihan ilman kaavoja. "Ensin tietenkin otettuaan mitat, samalla kuin jutteli ja aina kävivät yhteen". "Muita oli vielä Tolosen Pirjo, Törmäsen Veikon Taimi, Kunnarin Virpi, Isojärven Virve, Törmäsen (Alimaisen) Marjatta, Karkkolan Tarja ja viimeisimpinä vuosina Santalan Pirjo Naruskalta". Oli niitä muitakin, mutta ei ihan kaikkia muistanut. Neljäänkymmeneen vuoteen mahtuu niin paljon kaikenlaista.
"Käsitöitä on tullut tehtyä varmaan satoja jos ei tuhansia näinä vuosina: poppanoita, mattoja, ryijyjä, laiskan ryijyjä, kuvakudoksia, vakoraanuja, kuultokuvakudoksia, ripsiliinoja, kasettinauhoista poppanaloimella laukkuja, hopeakoruja, rottinkikoreja, rottinkitähtiä, sukkia, lapasia, pipoja, huiveja, tilkkutöitä, tyynynpäällisiä, verhoja, liinoja, huovutustöitä Veikon Taimin luona, erilaisia koristeita, tiffanytöitä sekä tietenkin kangaspuilla kangasta, josta sitten valmistettiin vaatteita, hameita, puseroita, jakkuja, sänkypeittoja, kanavatöitä, ristipistotöitä. Aikoinaan sai myös käydä Kotalan koululla opettelemassa huonekalujen verhoilua Hautaniemen Eilan johdolla."
Käsityöpiiri on kokoontunut kaupalla, Kallioisen Helvin pihamökissä ja tietenkin koululla. Muutama vuosi sitten kokeiltiin myös uudestaan kökkäjäisteemalla. Eli kokoonnuttiin talven aikana eri taloihin ja tietenkin taas kahviteltiin ja raatattiin. Muutenkin on monena vuotena völjätty piiriin vuorollaan
itse kukin kahvia,pullaa ja muuta herkkua. Aina on ollut mukavaa tekemistä ja juttua riittänyt. On saattanut olla joskus äänivallinkin rikkoutuminen lähellä, kun jokaisella on ollut niin paljon asiaa.
Eila (s. 1938) asuu miehensä Unton (s. 1933) kanssa synnyintalossaan. Ja on ollut pääosin kotiäitinä, mutta myös osuusliikkeessä ja K-kaupassa töissä sekä vanhainkodeilla Aatsingissa ja kirkolla. Unto on tehnyt kaikenlaista, mistä vain on elantoa tullut; metsätöissä ja rakentanut siltoja TVH:n hommissa. Heillä on 4 lasta: Tellervo (s.1957), Heli (s. 1961), Ulla (s. 1967) ja Arto (s. 1972). Lapsista Tellervo on eniten kiinnostunut käsitöistä. Eilalla ja Untolla on jo lapsenlapsenlapsiakin.
Eilan vanhemmat olivat Anttilan Hermanni ja Maria. Hermanni oli taitava käsistään hänkin, teki kaikenlaisia puutöitä, kuten esim. länkiä. Myös kenkiä hän osasi tehdä. Äiti Maria ompeli myös, sen mitä taloudessa tarvittiin, mutta oli myös Saijan koululla keittäjänä.
Saijalla on ollut aina vahva käsityöperinne. Törmäsen Marjatta tekee omien lampaitten villoista ja taljoista käsitöitä myyntiin asti. Eila ei ole myynyt juurikaan, mutta jälkikasvu on saanut niitä lahjoiksi milloin missäkin tilanteessa.
Jälleen on käsityöpiiri ryhtymässä tänäkin syksynä hommiin Santalan Pirjon johdolla. Eli sinne Tervetuloa!
