Saijalla on ainakin yksi talo, jota ei rakennettu enää sodan jälkeen. Se on Näkölä. Viereen mäen alle rakensi kuitenkin samaa sukua oleva Aaro Saariniemi talonsa jokirantaan samalle tilalle.
Näkölän talo oli ennen talvisotaa Poikkilan ja Saariniemen Aaron talojen välissä olevan harjun korkeimmalla kohtaa. Talon paikka jäi 70-luvulla rakennetun Miuluksentien alle. Osaa navetan ja tallin jäänteistä voi kuitenkin vielä havaita maastossa. Näkölä-nimen talo lienee saanut siitä, että pihalta on ollut näköyhteys aina
Kuolajokisuun taloista Sarivaaran taloihin saakka. Ennen sotia kylämaisema oli nykyistä huomattavasti avoimempi, puita oli harvassa, joten näkyvyys oli parempi. Vuonna 1930- luvulla tehdyn isojakokartan mukaan pihapiiri oli neliön muotoinen, niin kuin pihapiirit yleensäkin ennen vanhaan. Muistitiedon mukaan navetta oli pihan koillispuolella, eli Poikkilan puolella. Talo oli pihan luoteispuolella, eli Miuluksen puoleisella sivulla. Isojakokartan mukaan suurehko talousrakennus oli kaakkoispuolella, nykyisen Saariniemen Aaron perikunnan talon
puolella. Siinä olivat hevostalli ja lato. Pihan lounaissivulla, eli Koskelan puolella ei ollut rakennuksia. Talon harja oli koillinen-lounas suunnassa. Lounaispäässä oli kaksi kamaria, välissä porstua poikki rakennuksen ja iso pirtti Poikkilan puolella. Kamareissa olivat kakluunit ja ikkunat rakennuksen päädyssä. Pirtissä oli iso muuri ja portaat muurin päälle. Etusivulla olivat hirsistä rakennetut portaat kolmelle suunnalle. Kuistia ei ollut.
Talossa asuivat Sarivaaran sukua olleet Näkö-Pekka ja Näkö-Sussu, joiden lapset kuolivat nuorena, joten taloon ei jäänyt jatkajaa. Poikkilassa asui velipoika Kalle ja yksi veljeksistä muutti Vuostimoon. Erään tarinan mukaan hän pakkasi tavaransa lautalle ja lasketteli sillä jokea alas Vuostimoon. Pekan kuoltua muutti Susanna vanhuksena Poikkilaan asumaan.
Kylän maamiesseura vuokrasi taloa vuoteen 1938 saakka. Seuran talonmies asui kamarin puolella ja tilaisuuksia pidettiin pirtissä. Pirttiin rakennettiin myös näyttämö.
Aarne Moilanen kertoi vuosikymmeniä sitten, että Venäjälle lähtijöille pidettiin lähtötanssit Näkölässä. Hän kertoi pitäneensä puheen ja vedonneensa lähtijöihin, että eivät lähtisi, koska Venäjällä olivat sekavat olot ja heidän työtään tarvitaan kotimaassa. Hän oli itse kokenut sikäläiset olosuhteet Muurmannin radanvarren työmailla, Iivo Ahavan punakaartissa Kantalahdessa ja Muurmannin legioonassa. Hannes muistaa, että tanssit pidettiin Tasalassa.
Ennen sotaa oli talo hetken autiona ja rakennukset hävitettiin sodan aikana. Näkölän aikakausi päättyi, mutta vielä vuosikymmeniä se oli kyläläisten tarinoissa mukana. Nyt Näkölän muistajia on vähän.
Lahtelan Elmi (s. 1933, os. Saariniemi) ja Saariniemen (Pekkalan, Erkkilän s. 1926) Hannes ovat niitä harvoja, jotka enää Saijalla muistavat Näkölän talon tai ovat käyneet siellä. Elmi asui naapurissa.
Uuden vuoden tinaa valamassa 20-luvun lopulla. Juhlapaikkana oli monesti Näkölä, mutta tässä kuvassa juhla voi olla myös osuusliikken kaupalla Myllyojan suussa.
