Saijalaisia sanontoja ja sanoja

Eija Nissinen

Monet kerrat etelässä asuessani puhuin omasta mielestäni ihan normaalisti vaan eipä aina tullut ymmärretyksi. Oli paljon sanontoja, joita siellä ei ollut kuultukaan. Itselle ne sanat olivat tavallistakin tavallisempia, mutta heille vähän kuin hepreaa. Taannoin vuosia sitten kirjoitimme joulukirjeen ystävillemme Saijan murteella ja eräs mummeli, joka oli Hämeestä, kysyi, että oliko se saamea. Mutta niinhän se on, että aika paljon täällä onkin vielä sanoja, jotka ovat peräisin vanhasta Lapin kielestä.

Tässä on muutama makusteltavaksi. Lisääkin saa kertoilla ja voidaan laittaa niitä kylän kotisivuille ja Facebookiin.

Saijalaiset ainakin tunnistavat suurimman osan näistä.

PALLISTOPPI Lapsina ruukattiin usein pelata pallistoppia.
Palloa viskeltiin talon katon yli ja huudettiin Pallistoppi, kun meni yli.
VILTTO Tätä on kyllä vähän vaikea selittää, mutta ymmärtää paremmin
jos vaikka sanoo, että heitettiin roskat vilttoon.
RAIJATA Mitä se raijaa eestakasin?
VÖLIJÄTÄ Kuka sillä oli völijyssä? Mitä se völijää?
PIUVATA Elä siinä ees taas piuvaa!
PÄÄLÄRI Maitoastia.
SAUTTAA Kyllä se sauttaa vielä sinutkin, se kuolema.
NÄJESSE Näjesse (siinä näet) se on tämä elämä mennyt semmoseksi,
ettei aina tiijä miten käy.
HUNTALO Sitä ku oli niin huntalo (lapsellinen) siilon vielä,
eihän sitä mitään ymmärtänyt.
RANTE Isäntä meni halakorantteelle sahaamaan.
REISTATA Reistaappa tuota päälles. Minäpä ruuvata reistaan.

Kesälahden Olli eli Kesä-Olli

Teksti Eija Nissinen

Lähteenä on Pekka Sallan laatima sukuselvitys, jonka sain Kauko Särkelältä. Olli oli syntynyt 24.2.1877, kuoli 17.9.1967. Vanhemmat: Kesälahti Olli Ollinpoika (s. 1848 k. 1940), äiti Kreeta Liisa Juhontr Hari I. Niskala (1852-1935). Puoliso: Kristiina Johan Fredrikintytär (serkku) s. 10.6.1874 , kuoli 24.5.1950 (n. 76 v). Lapsia: Hellin Laina Johanna (s. 1897), Nestor Anselmi (s.k. 1900), Martta (1904), Lyyli (1906, puoliso Arvo Rikard Jaakkonen (Jaakkosen Kalevin isä), Siviä (1909), puoliso Assar Eliaanpoika Särkelä, Aune (1912), Katri Kyllikki (1916).

Olli tunnettiin ulospäin suuntautuneena, hyvänä keskustelijana ja filosofisena tutkiskelijana. Oli perehtynyt tarkoin Raamattuun, josta hänellä oli laaja ja pettämätön muistitieto, vaikka ei ollut tunnustuksellinen uskovainen. Hän seurasi yhteiskunnallisia asioita ja oli arvostettu henkilö, harjoitti muurarin ammattia sekä toimi hierojana, tunnettuna kansanparantajana.

Poika Nestor Anselmi kuoli alle vuoden ikäisenä (s.k. 1900) tulirokkoon, jonka takia Kesä-Olli alkoi tutkia miten pystyisi parantamaan sairaita lapsia. Siitä alkoi hänen parantajan uransa.

Kesälahtia neljässä
polvessa Vanhassa‑Sallassa.

Hän toimi hierojana melkein kuolemaansa saakka ja oli myös opetellut kuhne-kylpyjen antamista. Hän asui siihen aikaan Aatsingin vanhainkodilla.

Veli Aleksanteri murhattiin Hetesovassa 1917. Hän piti kauppaa siellä Ariel Kairalan kanssa. Rosvot tappoivat molemmat. Olli jäi Muurmannin legioonaan ja toimi siellä sanitäärinä ja sai oppia parannukseen. Hän kotiutui legioonasta 1919.

Edellinen    Sisällysluettelo    Seuraava