- Mitäs vielä täällä teet, poliisi kovisteli. Kun ei ole korttia, ei ole lupaa oleskella tällä alueella, hän jatkoi. Ei auttanut muu kuin lähteä.

Ruoka oli kortilla. Ylimääräistä ei voinut ostaa ja kortti riitti vain puoleksi kuukaudeksi. Loppu oli sitten elettävä lisäkorteilla, jos niitä sattui kotiväeltä saamaan. Rovaniemen meijeristä ihmiset jonottivat pilalle mennyttä maitoa, jota

heraksi kutsuttiin. Salli kävi asemalla lypsämässä lehmiä, joita kuljetettiin paikasta toiseen. Se oli hyvä lisä ruokatalouteen.

Pyhinä Salli pyykkäsi kaupungin rouville ruokapalkalla. Säästöjä ei jäänyt. Kaupungin paremmat rouvat kävivät Ruotsista ruokaa mustasta pörssistä. Ilon aihe oli, kun sai ostettua jotain uutta vaatetta. Pienestä palkasta piti kauan maksaa vähittäismaksua uudesta takista. Joskus hän sai kotiväeltä vaatekuponkeja.

Kerran Salli kävi Pohjanmaalla vanhempien luona. Sai matkaan puoli kiloa voita ja sianlihaa. Poliisit pysäyttivät ja aikoivat ottaa eväät pois, mutta onneksi Sallilta löytyi leikattuja ruokakortteja. Hän sai pitää ruokatavarat, vaikka ne olikin saatu, eikä ostettu.

Muu perhe siirtyi ensin Korvenkylään Oulun lähelle odottamaan kotikonnuille pääsyä ja sieltä takaisin Saijalle talojen poltetuille sijoille. Uusi kotitalo oli katto päällä, kun Salli asteli kotimäelle 1947.

Salli oli katsellut sulhasen valmiiksi eikä sitä ollut tapana vaihdella. He tapasivat ensimmäisen kerran savotalla ja menivät yhteen kun Salli tuli Rovaniemeltä. Uuno tuli Aarnelle avuksi talon tekoon.

Salli rentoutui, kun kävi iltamissa juontajana. Hän leikkeli lehdistä laulujen sanoja ja teki hyräillen sävelen ja esitti iltamissa. Hän oli Tasalassa piikana kun saman ikäinen setä Hannes asteli pirttiin ja sanoi:

- Frans Oskari Uuno Yrjänheikki. Salli punasteli ja Tasalan Erkki näytti nurkkaan. Hannes kääntyi ja näki, että siellä se Uuno istui ja hymyili. Uuno asui Räisäsessä sukulaismiehensä Eemelin luona ja sieltä kulki riijuulla. Vihillä pari kävi 1949.

Uuno houkutteli Sallia Ruuvaojalle, veljensä kotikonnuille. He kävivät Aarnen tekemällä hiukan toislaitaisella, mutta IiukaskuIkuiseIla veneellä Kemijoella Martinkylässä, Ruuvaojalla ja Nuortilla kalassa.

Marttilaiset sanoivat lapsettomalle pariskunnalle: - Sinne kun menettä Nuortille, sielä on niitä koivuja joen päällä kallellaan. Sinne kun menettä latvaan ja sielä panetta alulle niin kyllä lähtee tulemaan. Ja lähti. Tuli pitkä liuta.

Nuortille menoon tarvittiin veneen vetäjä, joka kävi hevosella vetämässä veneen Vouhtun ja Sotajoen välisen kannaksen yli. Taksa oli puolet saaliista vetomiehelle.

Salli ei tykästynyt Ruuvaojaan, vaan he hyvästelivät Martinkyläläiset aamupäivällä ja Uuno lykkeli sauvomella veneen yhtä vauhtia välillä yöpymättä Saijalle. Nuortilta sai silloin kalaa. Sitä oli myytäväksi asti kyläläisille, vaikka vetomies vei puolet. Uunosta tuli lopullisesti saijalainen.

Ensin pariskunta asui kotitalon vinttikamarissa, sitten Räisälän talossa puoli vuotta, sitten pienessä Helisteen mökissä. Siinä ollessaan Uuno ja Salli ostivat

valtiolta Usvalan mökin ja kunnostivat sen asunnoksi. Jylhän Anni ja Heino asuivat Saijalla Ollilan pienessä väliaikaisessa mökissä, kunnes Heino osti talon Kälviältä. Anni kävi Kälviältä Saijalla lähes joka kesä, pääasiassa hillankeruun-aikana. Joskus oli mukana muutakin perhettä. Salli kävi Heinon hautajaisissa.

Usvalan mäellä meni reilut puolenkymmentä vuotta. Uuno kunnosti talon Räisäsen Eemelin kanssa. Pieni hirsinavetta korhostettiin lehmille ja päähän Uuno teki ikimännyistä sahauttamistaan laudoista ladon. Mäen alle kummulle hetteen viereen Uuno teki hirsisaunan ja rinteeseen kellarin kivistä ladotuin seinin. Hevosella veltattu pieni pottumaa ja kasvimaa olivat pihalla. Lapsia syntyi yhdeksän. Harrastuksille ei jäänyt aikaa.