Teksti Niko Rytilahti, Hannes Saariniemen muistelemana
- Korjan ukon ansaviritys Aukiassaselässä -
Korjan talon vanha isäntä oli ollut kova metsänkävijä ja pyyntimies. Koikkelehtien kulki tuo vanha Korjan ukko kerran pitkin Aukiaaselkää, suustaladattava peurapyssy vain keikkuen ja ruutisarvet kopisten, kunnes kohtasi siellä kuntalle kellistetyn poron. Tähän olisi hyvä virittää ansa - tuumaili ukko, ja asetti sitten pyssynsä mättäälle kohti verestä poron raatoa, otti suopungin, sitoi toisen pään suopungista raatoon, toisen pyssyyn ja viritti ansan. Nyt lähti ukko hyvillä mielin kotimatkalle.
Kotiin ennätettyään sai ukko kuitenkin vaimoväeltä kuulla, että kylän poromiehet olivat lähteneet Aukiaanselkään poroja katsomaan. Nyt miehet saattaisivat mennä ansaan, voisi tulla vahinko, - ukko kauhisteli, kokosi hyntteensä ja palasi kiireen vilkkaa ansan luokse. Ukon onneksi kukaan poromiehistä ei ansaan ollut erehtynyt, mutta tyystin toisenlainen metsän samoilija oli siihen langennut, liikuttanut ruhoa, laukaissut pyssyn ja saanut väkevästi sinkoavan kuulan otsaansa. - Karhu oli kaatua rysähtänyt ruhon vierelle.
- Tietäjä-eukko ajaa pois hampaan kipuja -
Eräälle Haukkalan talon tyttäristä oli iskenyt kova kolotus hampaaseen. Kun mikään ei auttanut, noudettiin kylältä muuan vanha eukko hampaan kipuja pois ajamaan. Saatiin eukko sitten Haukkalan pirttiin tyttöä katsomaan: Tytön kipeää hammasta terävästi tiirottaen, kirvestä kädessä heiluttaen, ryhtyi eukko äyskimään ja lukemaan omituisia lukujaan, sen jälkeen iski kirveensä lattiaan ja lähti tasajalan hyppimään pirtin oven suuntaan. Joka hypyllä kopahteli kirveen terän hamara pitkin pirtin lattiahirsiä, ja aina oven kynnykselle asti hypähteli vimmoissaan eukko, kunnes pysähtyi ja kopautti kirveen viimeistä kertaa oven kynnykseen. Nyt olisi hampaan vihojen pitänyt häipyä kartanolle lasta piinaamasta.
Mutta, ikävä kyllä - kaikkien harmiksi tyttöraasun hammas ei silläkään konstilla parantunut.