Etelän asukin kesä alkaa siitä, kun pieni, valkoinen Polo starttaa kohti yötöntä yötä. Suunnistan kohti Saijaa, jossa voi yhdistää Lapin, kirjoittajaystävän tapaamisen ja kirjoittamisen.
Kuusamossa täytän autoa: lankaa armoitetulle kutojalle, lenkkiä ja hyvää viiniä. Sauna on jo kuumana, kun poroja näkemättä kiidän myöhässä sovitusta aikataulusta kohti Saijaa.
Saunan lämmöstä nelistämme läpi pensaiden kohti virtaavaa vettä, jonne emäntäni epäröimättä heittäytyy kauhomaan. Kaupunkilainen värisee portailla ja kietoutuu entistä tiiviimmin saunatakkinsa uumeniin. Rannalta näkee monta kylään kuuluvaa taloa ja koirien haukku kiertää talosta taloon ja rannalta rannalle.
Lauteilla pohdimme kirjoittamisen saloja, luonnon upeutta, lenkkimakkaran voittamatonta herkullisuutta ja mallasjuoman aromien hivelevää yhteensopivuutta koivuvihdan paukkeeseen.
Aamulla tarvomme pitkin peltoja ja emäntä esittelee kylän asujaimiston. On veljeä, serkkua, setää ja tätiä. Juuret ovat syvällä tässä mullassa. Ehtymätön tarinointi Saijan historiasta, sen sinnikkäästä väestä, joka maanpäällisen omaisuutensa, talojen ja luonnon tuhosta on nostanut kylän elinvoimaiseksi yhteisöksi kaksi kertaa.
Luonto on huumaava. Valo voittamaton. Leanteri, jossa yövyn puhuu minulle. Se kertoo hevosen rämpimisestä suolla, ahkion natinasta pakkaslumessa, kahvin porinasta liedellä ja herkullisen leivän pistellystä pinnasta. Lämmin turkisliivi verannalla, taidokkaasti virkattu peitto sängyllä, rautainen ompelukone rukin vierellä. Täällä on elettyjen aikojen ystävällinen henki.
Aamulla lähdemme isännän johdolla korvasienien keräilyyn. Hakkuumailla uomissa ja mättäiden sylissä on komeita rykelmiä. Tottumaton silmä ei niitä poimi, mutta iloinen isäntäväki auliisti niitä osoittelee ikään kuin vaivihkaa. Voivat sitten ihmetellä, kun vieras sai niin ison saaliin.
Leanterin mailla on lähde (saijalaisittan hete, toim.huom.), jossa asui pitkään hauki nimeltä Ylermi. Metsissä juoksee karhut, joista tiedotetaan naapureille rauhallisesti, lisäksi koirat pitävät omaa tiedotusrinkiään yötä päivää. Vähän väistellään, tilaa on kuitenkin kaikille.
Kylältä on matkaa kaupoille. Ennen oli kolme kyläkauppaa, joista valita. Nyt on kuljetukset Sallaan niille, jotka ei omin kyydein pääse. Paljon tuntuu olevan toimintaa, petankkikisaa, alkohiihtoa (Viinakauppahihto, toim.huom), sanoituskurssia ja muuta toimintaa. Kylällä on oma Saija-Pirtti, upea talo lavoineen ja taiteilijatiloineen. Yhteisyyden ja tapahtumisen henki leijuu yli peltojen ja pihojen. Lähellä on jokia, erämaita, on tunturia, metsää ja vaaroja.
Leanterissa on hyvä kirjoittaa iltapuhteella. Vaikka ei ihan osu paikalliseksi, Vihreän kiven Aslak tuntisi valon ja Lapin elämän omakseen. Täällä hän voi surra menetettyjä vanhempiaan, palata porojen maille ja saada uutta ulottuvuutta seikkailuihinsa kirjani maailmassa.
Saija on pirteä kylä. Ihmiset ovat ystävällisiä, avaavat ovensa oudolle, kahvi on hyvää, pullat lämpimiä. Etelästä käsin näyttää kaukaiselta. Ruuhkasuomella on likinäkö. Ei mitään rajamaata, tämä kylä on keskellä omaa olemistaan, täällä eletään täysillä.
Ai olitko sinä Saijalla? Kysyy veteraani-isä, kun palaan herkullisen poromakkaran ja sipsien kanssa. Olen minäkin siellä ollut. Hienoa seutua. Me rakennettiin sinne junarataa.
Juvosen Aila julkaisi alkukesästä 2015 VIHREÄ KIVI esikoisromaanin ja sille on toivottu jatko-osaa, jota hän ryhtyi työstämään Saijalla Leanterin rauhassa. Hän on aiemmin julkaissut tietokirjallisuutta ja novelleja.
Vihreä kivi on kannen karttoineen toisaalta jännittävä seikkailukirja lapsille ja varhaisnuorille, mutta aikuinen lukee sitä toisenlaisella katseella. Aila Juvonen on taidokkaasti kuvannut lapset niin, että sukupuoli, ikäerot ja aikuisten mielestä "häiriöt" on häivytetty; hän löytää lapsista heidän syvemmän persoonallisuutensa ja omintakeisen ajattelutapansa. Opettavaista sävyä kerronnassa ei ole häivääkään, vaikka Juvonen on tullut tunnetuksi Skidikantti-ohjelman kehittäjänä ja kouluttajana.
"Luonnon viisaus on sitä, että se pitää huolen riittävän suuresta variaatiosta ihmiskunnassa niin, että ihminen lajina säilyisi. Minun elämäntehtäväkseni on avautunut erilaisuuden voiman tukeminen ja tutkiminen. Tästä kiinnostuksen kohteesta syntyi työni ja kertomusteni sisältö", kertoo Juvonen. "Kirjani Vihreä Kivi on tarina surusta, ystävyydestä, yksinäisyydestä, kuolemasta ja rakkaudesta eli se kertoo elämästä."
Aila on myös kehittänyt Skidikantti‑ohjelman ja pitää näissä puitteissa kursseja. Skidikantti™ -ohjelman tavoitteena on elämänhallinta ja jämäkkyys. Koulutuksissa harjoitellaan selviytymistä erilaisissa sosiaalisissa tilanteissa: kaveruus, ryhmässä olo, sosiaalinen viitseliäisyys ja riskitilanteissa eksyminen, tulipalo, kiusaaminen, seksuaalinen hyväksikäyttö. Hän on kouluttanut lapsia, nuoria ja lasten kanssa työtä tekeviä ammattilaisia vuodesta 1988. Aila Juvosen monialainen koulutus on tuonut Skidikanttiin laajan vaikutteiden juuriston niin filosofian, itsepuolustuksen, draamapedagogian kuin psykologiankin aloilta.
