Menin myöhästyneenä seuraavana päivänä ja sitä kesti neljä viikkoa. Kerroin olleeni porometsässä ja siksi myöhästyneeni, enkä ollut saanut ajoissa tietoa.

Toisella kertaa Värriöllä kiekerötokan vahdiksi jäi Saija Ruben, Räisäs-Alpi ja Siirto-Veikon koira Peni. Veikko oli terottanut, että ei saa päästää Peniä ainakaan ensimmäisenä yönä yksin ulos kuselle, koska saattaa lähtiä kotiin Saijalle. Kolmantena päivänä Ruben ajatteli, ettei tuota vaaraa enää olisi ja päästi Penin ulos. Ei kuulunut enää koiraa takaisin. Seuraavana aamuna kun Uuno vei maitotonkkia tienvarteen oli Peni tullut heinäladosta kaveriksi. Koirariepu oli ollut vähän kankea, oli kulkenut yönseudussa n. 90 kilometriä.

Poromerkeistä

Poronmerkkejä on satoja. Poronkorvaan tehtäviä, yksittäisiä tekoja on muistaakseni 27, jotka on hyväksytty teoksi. Poron korvaa katsotaan, tavallaan poron takaapäin ja näin muodostuu oikea ja vasen. Poron korva jakaantuu siten että on korvan nokka, päällä ja alla. Poron korvasta merkitessä saa leikata enintään korvan pituudesta, nokasta, korvan yläpuolesta, päältä ja korvan alapuolesta, alta enintään yksi kolmas osa leveydestä tai pituudesta. Yhdellä henkilöllä saa olla vain yksi virallinen poronmerkki (päämerkki).

Poronhoitoalueella on merkkipiirejä, jotka muodostuvat, esim. kahdesta tai useammasta paliskunnasta. Samanlaisia merkkejä ei hyväksytä

lähemmäs toisiaan muuten kuin niiden väliin pitää jäädä vähintään yksi merkkipiiri. Esim. Pohjois-Salla ja Kemi-Sompio muodostavat kahdestaan, yhden merkkipiirin. Silloin esim. viereinen merkkipiiri on Sallan merkkipiiri, jossa on osa Kuusamon ja osa Posion paliskuntia ja sinne ei voida hyväksyä samanlaista merkkiä kuin meillä. Pudasjärven alue on sellainen jonne voidaan jo hyväksyä samanlainen merkki.

Nykyisin on tarkentunut myös se että samassakaan merkkipiirissä ei voida hyväksyä uutena merkkiä vain yhden teon taka, lisäyksenä tai vähennyksenä, verrattuna jo olemassa olevaan merkkiin. Ennen oli jollakin, jossain korvassa yksi pykälä ja toisella kaksi, jolloin sekaantumisen vaara oli aina olemassa. Toki aiemmin hyväksytyt merkit ovat vielä voimassa vaikka olisivat yhden teonkin takana.

Saijalla on myös ns. naisia poromiehinä. Marjoriitta (Iita) Laitinen on käynyt porotalouskoulun ja on tekijä aidalla sekä muissa porohommissa. Uusimpana on liittynyt mukaan Yrjänheikin Jaana, josta tuli poronomistaja syyskuussa 2015.

Saijan poromiehiä ja ‑naisia on tosiaan kuritettu (Sallan Pohjoisen paliskunta) enemmän kuin muitten paliskuntien poromiehiä.

Sodat, pedot ja Tuntsan palo ovat aiheuttaneet suuria vaikeuksia, mutta silti vielä täällä jaksetaan uskoa tähän nykyaikana harvinaistuvaan ammattiin.

Tarinoita on tuhansia ja tuhansia vuosien varrelta ja ne täytyisi saada talteen ennen kuin katoavat toisen ajan taa. Aina kun olen ollut kuulolla poromiesten kokoontuessa, juttu kääntyy erotuksiin, hakuhommiin, vasotukseen ja muihin heidän elämänsä tärkeisiin tapahtumiin. Juttua tulee ja päällimmäisenä niissä on huumori, jolla on kestetty vaikeatkin ajat.

Huumori on saattanut olla mustaa ja vinoakin, eikä aina siisteimmästä päästä. Mutta sellaisia poromiehet ovat, suuria persoonia kaikki. Nykypäivän nuori ei varmaan edes pysty ymmärtämään niitä olosuhteita missä he ovat elämänuransa tehneet.