Teksti Anneli Laine
Kotimaan suuriin ikäluokkiin ja Saijalla kolmen sukupolven asumukseen syntyi Paavo keskelle kahta pimeää, jouluna 1950. Saimi-äidin ja Aate-isän lupaus huhtikuussa 1947 pysyä toistensa rinnalla myötä ja vastamäessä elämänsä loppuun saakka todentui ajan saatossa. Lapsia perheeseen syntyi kaikkiaan kuusi, ikäjärjestyksessä Paavo kolmantena. Sodanjälkeinen köyhyys ja ahtaasti asuminen kuuluivat elämisen arkeen myös itäkairassa Lapissa. Veikkolaksi kutsutussa kahden huoneen ja pirtin käsittävässä asumuksessa asui kymmenkunta ihmistä. Posiolta muuttanut miniä sai totutella siippansa ja viiteen nousseen lapsikatraansa kanssa kahdessa kamarissa talon tavoille anoppinsa ja lankomiesten ohjauksessa.
Ylisukupolvinen yhteiselo jatkui heinäkuuhun 1957. Seitsenpäinen sakki muutti maantien toiselle puolelle Aate-isän omin käsin rakentamaan puolitoistakerroksiseen omakotitaloon. Heti muutosta Paavoa odotti syksyllä tien takana seisova Saijan kansakoulu. Veikko-sedän hevonen ja tuolloin ilmestynyt Hevosviesti -lehti innostivat pientä poikaa hevosten piirtämiseen. Sarilampi, metsämaat ja luonto kaikkinensa kiinnostivat Paavoa havainnoimaan ympärillä tapahtuvaa. Linnut, metsän eläimet, maisemat ja ihmisten muotokuvat hinkuivat vuorollaan pääsyä paperille ja kankaalle. Lapsuuden innostajana toimi opettaja Karppanen. Hän esitteli luokassa Paavon piirustuksia muille oppilaille tituleeraten jo alaluokilla poikaa taiteilija Laineeksi.
Kansakoulu ja 51 päivää kotijalasta Peltoperän bussilla kuljettu jatkokoulu Lakijängällä toimivat nuoren opinahjoina. Isä oli seuraillut poikansa tunteenpaloa taiteeseen. Hän eli aikaansa edellä tuodessaan Rovaniemen reissultaan öljyvärit Paavolle tämän ollessa vasta 15-vuotias. Tuohon aikaan kun taiteilua ei pidetty oikeana työnä, hyvä jos harrastuksena. Kirjeopiston piirustuskoulu antoi Paavolle perustietämystä piirtämisen saloihin.
Tottelevaisena pientilallisen poikana maataloustyöt "hevosmiehenä" olivat tulleet tutuiksi pienestä pitäen. Rintamalla olleelle isälle myönnetyt lisämetsät tarjosivat savottahommia Paavon ohella veljille ja muutamalle muulle lähiseudun miehelle.
Jokiuitosta kertyi omanlaisensa kokemukset jätkien tarinoidessa iltanuotiolla. Vesistöistä ja metsän koluamisesta Jeppe-koiran kanssa karttui lisäsärvintä ruokapöytään, tuotti mielihyvää ja tietämystä luonnon moninaisuudesta.
Paavo ja kotkan pesäpuu.