Isän kirvesmiestyöt Sallan koulurakentamisessa päättyivät sydänsairauteen jo 50-vuotiaana ja äidin navettatyöt samasta syystä viitisen vuotta myöhemmin. Pientila ei elättänyt suvun jatkajia. Lapsilauman oli hakeuduttava muualle leivän ääreen - kuka minnekin. Isän innostamana Paavo hakeutui ammattikouluun Rovaniemelle. Maatalouskonekorjaajatutkinnon jälkeen

armeijan harmaat odottivat Sodankylässä. Kirkonkylässä lujitemuovikurssin ja sen myötä tehdyn työrupeaman jälkeen koneistajaopinnot tutussa opinahjossa poikivat vakituisen työpaikan kesällä 1974 Rovaniemeltä. Saman vuoden elokuussa silmäparit ja sydämet kohtasivat. Paavon ja Annelin ensikohtaamisesta syntyi elämänkumppanuus, joka jatkuu harmonisena

yhteiselona edelleenkin. Ujonsorttinen Paavo sai Annelista todellisen muusan, joka innostui siippansa upeista teoksista ja kannusti miestään entisestään taiteen pariin. Rovaniemellä pidetystä ensimmäisestä näyttelystä tulee kuluneeksi ensi vuonna 40 vuotta. Ensinäyttelyn jälkeen yli 50 omaa näyttelyä on ollut esillä eri puolilla Suomea. Maailman tietoisuuteen Paavo ja hänen kädentaitonsa levisivät vuonna 1993. Unicef oli valinnut pitkän prosessin jälkeen hänen punatulkkuteoksensa maailmanlaajuisiin korttilajitelmiinsa. Noin 1,5 miljoonan kortin välityksin ja myyntituotoin kehitysmaiden lapset saivat osakseen parempaa elämää. Kaikkiaan kuudesta teoksesta valmistetut kortit ovat kiidättäneet Unicefin kautta tietoa lappilaisesta taiteilijasta harvalukuisessa taiteilijaryppäässä ympäri maapallon. Paavon Unicefiin suuntaama vapaaehtoistyö sai jatkoa, kun hän rupesi vetämään lasten kuva- ja luontokerhoa sekä toimimaan tukihenkilönä Neuvokasverkostossa vuodesta 1995 lukien. Vanhemmat muuttivat Paavon perässä Rovaniemelle 1977. Isä kuoli 1993. Saimi-äiti kiitteli usein asuinpaikan valikoitumista juuri Rovaniemelle, jossa hän sai Paavon perheeltä turvaa, hoivaa ja lopulta omaishoitoa pitkän elämänsä loppuun, kevääseen 2014 saakka.

Kädentarkkuutta vaatinut koneistajan työ päättyi, kun Paavo siippansa tuella ryhtyi kokopäiväiseksi taiteilijaksi vuonna 1994. Teoksissa lyijykynän ja öljyvärien ohessa pastelliliidut, vesivärit, guassi ja akryyli sekä viimeisimpänä raapetekniikka (scratchboard) ovat siivittäneet siivekkäitä ja muita aiheita kotisuomeen ja muualle. Luonnosta ammennettujen aiheiden ja kotigalleriassa syntyneiden alkuperäisteosten rinnalla taiteen oheistuotteet ja käyttöesineet ovat Taidetuote Laineen kautta vieneet Saijan kylän vaatimattomasta ja taitavasta kasvatista viestiä laajalle asiakaskunnalle.