Kaisa Törmänen
Saija-nimitys tulee saamesta ja tarkoittaa sijaa. Saijan kylää asuttivat aikoinaan metsäsaamelaiset, jotka harjoittivat luontaiselinkeinoja. Pyyntikulttuuri on yksi alkuperäisammatteja ja siitä on vielä tallella yksi peurakuoppa Lemmenkujan raitilla.
Paikallaan asuvat metsäsaamelaiset pakotettiin vaihtamaan kielensä suomeen viranomaisten toimesta jo 1800-luvulla. Kiinteä asuinpaikka tarkoitti siis "elämistä suomeksi". Maanviljelys kuitenkin helpotti jokapäiväistä elämää ja ravinnonhankintaa.
Sota runnoi Saijan kylää ankarasti. Kylä tuhottiin kahdesti, mutta rakennettiin aina uudestaan. Nykyihmisen on vaikea ymmärtää sitä selviytymisen urakkaa, mitä Saijan sukupolvet ovat kestäneet.
Aikojen myllerryksissä, erityisesti sodan aikana, katosi paljon perinnetietoa. Kertojien rivit ovat myös harventuneet. Aittoihin ja ihmisten mieliin on kuitenkin tallentunut muistoja ja muistikuvia entisestä elämästä.
Muutama vuosi sitten nousi yllättäen esille Saijalla käytetty saamenpuku. Puku poikkesi selvästi eri saamelaisalueiden puvusta. Puku on pitkä, puolisääreen ulottuva, ja lämmitti viltin tavoin ahkiolla ajettaessa. Koristelut ovat selkeitä ja sahalaitaisia. Värit ovat perusvärejä: sinistä, punaista, keltaista, vihreää. Pohja voi olla joko mustaa tai harmaata ja siihen vaikutti luonnollisesti materiaalin saatavuus.
Puvun jäljitys johti Kuolajärvellä käytettyyn pukuun. Kuolajärven metsäsaamelaiset juuret ovat siis yksi kerrostuma saijalaisessa kylähistoriassa. Pukujen olemassaolo todistaa sen selkeästi. Myös perinteiset naisten karvakengät ovat omanlaisensa, joissa kiinnitys tapahtuu soljilla eikä pauloja tarvita. Minä löysin sellaiset Alimaisen aitasta ja otin mukaani, kun lähdin maailmalle, kaupunkiin.
Törmäsen (Törmälän) Väinön hautajaiskuva - kotipihalla. Viimeinen saijalaisista, joka tuotiin kotiin ennen hautaamista. Huom. reki ja valjaat. Oli poromiehiä. Toukokuulta 1977.
|
Valorannan (Törmäsen) Antilla päällään ukkinsa Törmälän Väinön puku tyttären-poikansa ristiäisissä.
|