JOSSAIN ON KYLÄ NIMELTÄÄN SAIJA

Merja Saariniemi

Tähän aikaan vuodesta kun sudenkorennot kiitävät pitkin joen pintaa ja valkoiset poutapilvet matkaavat idästä länteen juostiin kiljuen kaupan rannasta jokeen ja rohkeimmat laskivat renkaalla koskeen. Tähän aikaan vuodesta harmaat ladot täyttyivät kuivista heinistä ja puukolla kaiverrettuja nimiä löytyi niiden seinistä. Pääskysten poikaset räystäiden alta syöksyivät ensilennolleen. Niistä ikkunaan lentäneet kukkakimput sai pienille kummuilleen. Kumisaappaitten reikiä tarkkaan paikattiin ja meidän lapset hillajängille komennettiin. Tähän aikaa vuodesta juostiin pitkin metsiä, mäkiä, Kuolajoen, Tenniön rantoja, etsittiin karhun kaivamia kantoja. Sääret ja käsivarret ruskeina, hiukset aurinkoraidoille vaalenneina. Illan ja ukkosen noustessa taivaanrannasta kaadettiin haaleaa mustikkasoppaa kannusta. Uskottiin kummitusjuttuihin, niihin tuttuihin. Nykyään tähän aikaan vuodesta tapanani on istahtaa veden ääreen antaa paarmojen laskeutua kalpeaan sääreen ja lapsuuttani muistelen kylässä nimeltään Saija.

TASALA ELIKKÄ YLITALO

Erkki Yrjänheikki

Reilut kolmekymmentä vuotta sitten esittelin kylää Anna-Maijalle, nuorelle kemiläistytölle, jonka olin tavannut Rovaniemellä. Oli alettu elää samassa völjyssä.

Kävelimme kylätietä ja minä esittelin: - Tämä meijän talo on Moilanen elikkä Yrjänheikki ja tuossa naapurissa on Hiltunen elikkä Rantala ja tuota Kantian taloa sanottihin ennen Törmäseksi. Ja siinä on sitten Uutela elikkä Ikäläinen ja nämä ovat Vaaraloita. Sielä takana on Erkkilä elikkä Saariniemen Hannes ja tässä on Pekkala elikkä Saariniemen Olli. Takana on Viertola elikkä Saariniemen Esko. Ja niin, Pekkalan takana on vielä Tasala elikkä Ylitalo.

- Sinä kyllä nyt vasiten sekotat, sanoi Anna-Maija väliin.

- Enkä sekota, intin.

- Se on niin, että täälä on melekein kaikilla taloilla eriksehen kuttumanimi ja saattaa niitä olla kolomekki nimiä.

Tultiin Ylimäisen kohdalle. Jatkoin esittelyä: - Tässä on sitten Ylimäinen elikkä Saariniemen Yrijö. Anna-Maija oli jo luovuttanut. - Ja tässä on Jaakkonen. Onkohan se lie ollu ennen Kilikkala. En ole siitä varma. – Sielon Miulus tuola jojen takan ja ne ovat Törmäsiä. Se Erkki oli Miulus vaikka veli Aapi onki Törmänen.

- No tässä tulee sitten Koskela elikkä Saariniemi. Sanotahan, että Koskelan Vesa tai Saariniemen Vesa, niin kaikki tietävät kenestä puhutahan. Ja Pekkalan Olli tai Saariniemen Olli, niin ei ole epäilystäkähän kenestä puhutahan.

- Tuossa toisella puolella jokia on Poikkilan Aaro elikkä Saariniemen Aaro. - Ja tässä on siiten Seppälä elikkä Vierelä ja tämä on Ojala elikkä Saariniemi. Ja on siinä yks, jolla on vain yksi nimi. Se on Väisänen.

Esittelin vielä Harjulan elikkä Kaunisharjun, Jussin-Urpon elikkä Ylitalon Urpon, Alimaisen elikkä Törmäsen, Valorannan elikkä Törmäsen, Törmäsen elikkä Törmälän, Törmäsen elikkä Arolan ja Siirtolan elikkä Törmäsen.

– Ja tuossa on se Pikku-Kalle, elikkä Isäntä-Kalle, elikkä Siirto-Kalle, elikkä Kalle Törmänen. Niin ja sielä ku menneähän Sallahan on se vaalia talo, siinä asuu se Siirto-Veikko, tai se on niinku Siepakka-Veikko eli Törmäsen Veikko.

– Niin – rakkahalla lapsella on monta nimiä.

- Phyh. Hymähti Anna-Maija epäuskoisena ja pettyneenä. Oli koko reissu puijattu.