Saija

Uuno Ylitalo v. 1989

Lappalaisperäinen nimi kylälle, joka laajana on kuin kahden jokiäidin turvaan asettunut lapsi. Siinä se on uinunut, toisinaan laajeten, toisinaan supistuen. Muutamaan kertaan hävitetty kuin Sodoma ja Gomorra, ettei kiveä kiven päälle ole jäänyt.

Vanha perimätieto ei kerro kylän historiaa aivan alkuajoista saakka. Kuitenkin sen verran tiedetään, että lappalaiset ovat ensin asuttaneet jokien lämpimiä törmiä ja kalastelleet kalarikkaassa joessa. Joskus vainon aikana ovat kiivenneet Sarivaaran rinteelle vainolaista pakoon. Siitä kertoo vaarassa olevan tulisijan paikka ja Tasalan poltetun riihen päässä oleva kotapohja. Kerrotaan siinä asuneen Saijets nimisen lapin suvun ja siitä lienee periytynyt sitten, vääntyneenä lantalaisten suuhun paremmin sopivaksi Saijan kyläksi.

Kylän kohdalla yhtyy kaksi venekelpoista virtaa Kuolajoki ja Tenniö. Kuolajoki lähtee Kuolajärven takaisista tunturionkaloista ja laajoista aapapuroista. Jossakin se väsyy kulussaan ja laajenee laajaksi Kuolajärveksi, josta sitten uusin voimin lähtee edelleen iloisesti vuolaampana jatkamaan matkaansa. Lähestyessään Saijan kankaita sen kulku muuttuu mutkikkaaksi. Etsiessään uomaa eteenpäin se on joutunut murtamaan kovia moreenikankaita. Liekkö väsynyt, kun on päässyt läpi on jättänyt työnsä, kuin kesken. Sorroin nivoilla puristetaan joki jo vilkkaaksi virraksi. Saavuttuaan Aatsinkijoen suuhun joki saa uutta voimaa tulevaa varten. Ensimmäinen kottelemus onkin jo läheisen Renttimäojan alapuolella Renttimäkoski. Väkevästi virta murtautuu edessä olevien kivien välitse eteenpäin ja jatkaa matkaa, tulee Loukaskosken kivikkoon kunnes tulee Lammaskoski, jonka jälkeen vesi vilistää nivoja myöten Lahtelan konelon sivuitse rauhalliseen Tenniöjokeen.

Tenniö joka puolestaan lähtee liikkeelle Tenniöjärvestä on alkumatkastaan kiihkeä rytminen joki. Ikäänkuin sillä olisi kiire jonnekkin se rynnistää vaarojen lomitse eteenpäin. Sitä mukaa kun se saa syliinsä muita jokia ja puroja sen kulku tyyntyy. Ennen Saijaa on vain pari mainittavaa koskea Pulkkakoski ja Patokoski. Tenniöön yhtyy aiemmin Naruskajoki ja Maltiojoki kunnes Saijan kohdalla Kuolajoki ja joet muuttuu voimakkaaksi valtavirraksi.

Kylän luonto on aivan erikoinen. Edellä mainitun Sarivaaran laki noussee korkeimmalle, josta avautuvat huikeat näköalat ympäröivään luontoon. Erikoinen piirre vaarassa on että siitä saadaan kylän taloihin uunikivet. Kivilaji on liuskeista ja pehmeää. Ennen vanhaan kaikkien Saijan pirttien ja kamarien uunit olivat muurattu tällä kivellä, niinpä sen aikaisissa uuneissa ei laki pudonnut. Kivet ikäänkuin hitsautuivat yhdeksi kokonaisuudeksi.

Kylän laitamaa ja osittain halkikin kulkee kuuluisa soraharju Kolsanharju. Maajään reuna on aikoinaan pysähtynyt paikalleen, jolloin sulamisen aikana on harju muodostunut. Alkunsa harju saa Lampelan kylän lähistöltä. Harjun päähän on muodostunut aivan kuin vanhanaikainen sokeritoppa, josta se lähtee jyrkkärinteisenä mennen Sallan - Kotalan - Saijan - Kuoskun kautta Savukoskelle saakka. Joet ja ojat vain katkaisevat sieltä sun täältä harjun.

Keskelle kylää on myös muodostunut kaunis hietaharju. Niinpä se on saanutkin nimekseen Kaunisharju. Harjun hiekka on niin hienojakoista, ettei sillä ole ollut käyttöä liioin mihinkään, niinpä se on jäänyt suhteellisen ehyeksi. Mitä nyt nuoriso on käyttänyt omiin tarkoituksiinsa. Talvella rinteitä laskien, kesällä muuten ilonpitopaikkana. Nykyään laelle on rakennettu huvipaikka, joka hallitsee kylämaisemaa. Kylän ilme on luonnon puolesta kumpuileva. Pieniä sora ja mooreeni kumpuja on siellä täällä.

Ne antavat kylälle viehättävän iloisen ilmeen.

Kylässä on asunut toimeliaat ihmiset. Kuola- ja Tenniöjoen rantamat on raivattu viljelyksille. Onpa viljelykseen otettu korkealle nousevan Sarivaaran rinteitäkin. Kuva vauraasta ja vieraanvaraisesta kylästä on oikea.

Ihmiset Saijalla ovat työteliäitä, rauhallisia ihmisiä. Kova työ ja elämä muovasivat ihmisten mielialat, toisten auttaminen ja talkoohenki on vanhaa perua kylässä.

Poliittisesti kylän väestö oli pääasiassa vasemmistolaista.

Elämän kovuus ja osittain myöskin Neuvostoliiton läheisyys on edesauttanut poliittisen värin muodostumiseen. Uskoa ei ole horjuttaneet edes käydyt sodatkaan. Vaikka yleisesti tiedettiin Neuvostoliitto hyökkääjäksi, jota pidettiin esimerkki maana sosialismin rakentajana, uskottiin yhä, että saamme paremman tulevaisuuden Neuvostoliiton tuen turvin. Toisaalta sodat kuitenkin osoittivat vasemmistolaisten isänmaan rakkauden, koska saijalaisista ei ollut ainoatakaan metsäkaartilaista sotien aikana.

Saija on ollut hyvä asua. Nyt kuitenkin, kapitalistisessa Suomessa, näyttää kehitys olevan että maaseudut tyhjenevät, kylät autioituvat, väki vanhenee. Kohta kylissä ei asu muita kuin eläkeläisiä muistoineen. Pellot vesottuvat ja luonto ottaa takaisin omansa.