Peräseinälle kahden ikkunan välissä oli suuri ruoka - leivinpöytä, pitkät penkit molemmin puolin. Ne olivat sirompitekoisia kuin varsinainen pirtinpenkki, kuitenkin yhdestä puusta veistettyjä. Kahdeksankulmainen kellokin oli saanut sijansa peräseinällä ikkunoitten väliin. Karsinapuoleksi sanottiin sitä aluetta, missä naisväki teki askareitaan ja valmisti ruokaa. Siellä ikkunan vieressä oli apupöytä, johon naiset laittoivat työkalujaan ja ruokatarvikkeita laittaessaan ruokaa väelle. Astioita varten oli kaappeja ja hyllyjä. Sänkyjä oli molemmilla sivustoilla ja peräseinällä, asuihan talossa useita perheitä ja jokaiselle piti saada nukkumatila.

Pirtti oli kooltaan suurehko, perä n pohjalaista rakennustapaa noudattaen korkeakin. Pirtin yli pitkin rakennusta oli veistetty orret. Orsilla kuivattiin puolivalmiita tarvekaluja; reen ja kelkan jalaksia sekä saavin kimpilautoja jne. Päreet kuivattiin myös orsilla, niitä tarvittiin talvikautena suuret määrät.

Ikkunat oli valmistanut paikallinen puuseppä. Ne olivat kuusiruutuisia ja kaksinkertaiset. Tuplat otettiin kuitenkin kesäksi pois, kevätsiivouksen aikana. Syksyllä ne laitettiin takaisin paikoilleen.

Pirtin väli katto oli hyvin kaunis ja huolitellen tehty. Metsästä oli haettu tasalaatuisia nuoria mäntyjä n. 25-30 sentin vahvuisia. Männyt oli halkaistu ja puhdistettu erittäin hyvin. Ne oli asetettu vuoliaisten varaan, puhdistettu kupera puoli alaspäin, joten katosta tuli elävän ja kauniin näköinen. Kamareissa taas oli käsisahalla sahattua lautaa, jotka oli höylätty sileäksi.

Olen viipynyt pirtin kuvailemisessa näin kauan. Kuitenkin se ansaitsee tulla esitellyksi tarkoin, kun entisajan pirtti oli talon sydän. Siellä tehtiin puhdetöitä, sinne kokoonnuttiin piisivalkean ääreen kertomaan tarinoita ja kummitusjuttuja, joita varsinkin me lapset kuuntelimme sydän sykkyrällä. Pitkät talvi-illat piisivalkean loisteessa loivat viehättävät puitteet eri perheiden yhdessäololle. Myöskin se lujitti siteitä suvun keskuudessa sekä kasvatti meitä lapsia tähän kovaan maailmaan.

Suu- ja nurkkakamari olivat pohjoispuolella rakennusta. Suukamaria käytettiin pääasiassa maidon ja eri ruokien säilyttämiseen. Siellä hapatettiin maidot viiliksi ja kirnuttiin voit. Harmajasaavikin oli nurkassa muhimassa. Kalustuksena oli vain tarvittavia kaappeja hyllyköitä sekä erilaisia työkaluja. Joskus sitä kuitenkin käytettiin jonkun nukkumahuoneena.

Nurkkakamari oli jonkun avioparin nukkumahuoneena. Kirjoittamattoman säännön mukaan kamari oli vain sen perheen käytössä. Jo lapsena opimme kunnioittamaan toisten yksityisyyttä, joten sinne oli hyvin harvoin asiaa, ellei oltu kutsuttu. Kartanonpuoleinen kamari oli myös sellaista aluetta, että siellä kävi ja oleili vain sen perheen jäsenet, jotka pitivät sitä makuuhuoneenaan. Porstua ja pirtti sitä vastoin olivat yhteisiä tiloja. Vanha Tasalan rakennus oli sen verran kookas, että siinä sopi samalla kertaa asumaan ja toimimaan useampi perhe. Yhteistoiminta oli viety varsin pitkälle sekä töissä että muutoin. Suurempia riitoja ja yhteenottoja ei liene kovinkaan paljon ollut. Parhaimmillaan talossa asui jopa 15-17 henkeä, lapsia etupäässä.

Päärakennus oli rakennettu itä-länsi suuntaisesti. Suuri pirtti oli länsipäädyssä. Varsinainen piha ja kovaa kulutusta kestävä pihanurmikko olivat etelän puolella. Talli ja puojirakennus / varasto / sijaitsivat lännen puolella alarinteessä kulmittain navettaan ja päärakennukseen nähden. Tallissa oli tilaa kolmelle hevoselle. Tallin vintillä / ylisillä / oli heinävarasto hevosille. Joskus hoidettiin myös lampaita tallissa. Puojia käytettiin kesällä nukkumapaikkana.

Navetta sijaitsi taas suoraan päärakennusta vastapäätä eteläpuolella. Sekä navetta että heinälato oli tehty vankoista hirsistä, kuitenkin hiukan erilleen toisistaan. Ne oli yhdistetty toisiinsa katetulla käytävällä, joka meni läpi rakennuksen. Kaivo oli navetan takana. Ilmeisesti veden pilaantumisesta johtuen uusi kaivo oli kaivettava pihan puolelle, johon oli saatu hyvä käyttövesi.

Navetta ja tallirakennus olivat kulmittain toisiinsa nähden. Näin muodostuneessa kulmassa olivat lantatunkiot. Tunkioita ei ollut katettu millään tavalla. Ihmisetkin joutuivat tekemään tarpeensa taivasalla tunkioiden reunoilla.

Sisäänlämpiävä sauna ja halkorante olivat päärakennuksesta hiukan kauempana länteen viettävässä loivassa rinteessä lähellä Pekkalan rajaa ja peltoa. Vanhaa tapaa noudattaen tulenarka sauna rakennettiin aina kauemmas, erilleen muista rakennuksista sen herkän palovaaran vuoksi.

Navetan takana olevan suurehkon pellon, metsäpuoleisessa reunassa, suuren kuusen katveessa, oli riihi. Se asettui kartanoon nähden kaakkoon. Riihi oli rakennettu vanhaan lappalaisten asuinkenttään.

Kentästä oli löydetty mm. vanha ehkä arvokaskin hopealusikka, löytäjänä siskoni Eila. Riihen alta paljastui myöhemmin vanha lappalaisten kaivama kaivo. Löytöesineiden myöhempiä vaiheita en tiedä.

Pihalta johtavan karjakujan varrella, pellon reunassa, tuuhean männyn vieressä, oli masinahuone. Se oli kaksikerroksinen rakennus. Ulkopuolelta johti vankoista puista tehty silta yläkertaan. Siellä oli varsinainen masinakone, jota myös jossakin päin kutsutaan rusakoneeksi. Kone oli käsikäyttöinen. Tuuletusperiaatteella kone erotteli jyvät koneen vieressä oleviin säkkeihin ja ruumenet putosivat alakerrassa olevaan ruumenhuoneeseen. Ne käytettiin myöhemmin karjanrehuksi.

Vanha tapa, Luoja tietää kuinka vanha, karjaa paimentamassa ollut paimen kasteltiin hänen tuotuaan karja kotiin ensimmäisenä päivänä. Masinahuoneen ylös johtavalla sillalla oli joku odottamassa paimenta vesiämpärin kanssa. Jos kastelu onnistui se tiesi karjaonnea taloon.

Kaksikerroksinen aitta oli koillispuolella pihaa. Aitassa säilytettiin vaatteita ja erilaisia tarvekaluja, joita ei aina tarvittu. Vaatteet olivat ylhäällä ja alhaalla olivat jyvälaarit sekä pitempiaikaisesti säilytettävät ruokatarvikkeet, kuten kuivat lihat ja lihatiinut. Aittaa käytettiin myös kesällä nukkumatilana.

Isojaon aikana kävi sitten rajankäynnistä johtuen siten, että aitta ja perunakellari jäivät Ollilan puolelle. Kuitenkin Tasalalaiset saivat käyttää niitä koska omistusoikeus säilyi.

1800-luvulla rakennettiin Tasalan ympärille useita naapureita. Ne olivat suunnilleen saman ikäisiä kuin Tasalakin. Uutela oli idän puolella talousrakennuksineen. Uutelassa oli isäntänä Jalmari Kaunisharju Kaisansa kanssa.

Ollila ja Pekkala olivat pohjois-luodepuolella. Pekkala saattoi olla vanhempi kuin Tasalan tila. Rakennuskin oli jo painunut matalaksi, tullen lopulta asu in kelvottomaksi. Pekkalaan rakennettiinkin ennen talvisotaa uusi suurempi päärakennus. Isäntänä Pekkalassa oli Sten Matias Saariniemi Sussunsa ja suuren lapsijoukkonsa kanssa.

Ollilassa taasen ei ollut lapsia ollenkaan. Kaaleppi Kuosku ja Hilja olivat tilan isäntinä. He olivat hankkineet tilan oston kautta itselleen. Kaaleppi oli innokas metsästäjä. Usein hän toi Sorroin palosta ansajuonnoltaan lintutakan, jonka Hilja sitten perkasi ja laittoi ruuaksi.