Poroja siirrettiin kolme kertaa päivässä: aamusiirto 5-6 aikoihin, puolelta päivin ja illalla seitsemän aikoihin. Koko rivi siirrettiin. Näin odotettiin porojen vasomista.

Torolehdossa oli silloin kaksi kotakuntaa parin kilometrin etäisyydellä toisistaan. Siellä oli Eeron porukan lisäksi Valorantalaisia, Ylitalon Alpi ja Törmäsen Arvi, sekä Sulasalmen Anselmi ja Miulus Aapi. Muotkaselässä oli Heikkilän kota ja Laitisen Jorman porot. Värriön pirtillä Ylitalon Ilmari ja Väinö.

Odotuksen jälkeen tuli kilsihanget ja se merkitsi töitten alkua. Jokaiselle porolle oli kaivettava kuoppa hankeen, isompi tai pienempi. Raavas vaadin meni koloon ja kaivoi sen ontoksi siltä alalta mihin ylsi ja sitten hanki sortui sitä mukaa.

Kilsihankia jatkui ainakin viisi päivää. Siirrot tehtiin joka päivä aikataulun mukaan. Vain pyörähdettiin syömässä tai nukkumassa. Pidettiin myös silmällä porojen vointia. Ovatko pystyneet kaivamaan. Vanhemmat poromiehet pitivät huolen, että poika jaksoi tehdä hommansa. Isä kävi kerran tuomassa evästä Veikon kanssa kun oli huolestunut useamman päivän kilsihangista. Seuraavan kerran täydennystä toi toukokuun puolen välin tienoilla Saijan Ruben siskonsa kanssa. Eväiksi oli ennakkoon varattu pilaantumaton ruoka; purkkiruokaa, jauhoja, ryynejä, näkkileipää, korppuja, kahvia, teetä, kuivaa lihaa. Täydennyksenä tuotiin pullaa, tuoretta leipää, voita ja muita "herkkuja". Tuoretta lihaa saatiin jos hoidettavista poroista joku loukkaantui ja se jouduttiin lopettamaan. Tällöin lihat jaettiin kaikkien kesken, koska se ei olisi säilynyt.

Asentopaikka oli pienistä halkaistuista hongista tehty kota. Katto oli tehty tervapahvista. Kaikki luonnon äänet kuuluivat läpi. Viikoittain käytiin saunomassa Värriön pirtillä. Vuorot oli sovittu ennakkoon. Kolmen kilometrin matka kuljettiin kävellen, paitsi lumen aikaan poroilla.

Toukokuun 18. päivän tienoilla, joka on Eeron nimipäivä, poroja vasoi eniten. Taisi olla kaksitoista vasomista parhaimmillaan yhdellä kierrolla ja parhaana päivänä syntyi 16 vasaa.

Lumien sulettua Eero siirsi porot toiselle puolen Torolehtoa . Kymmenkunta vaadinta laitettiin raitoon härjän vedettäväksi. Viimeisimpänä oli Väinön kiinteä, ei taluva vaadin. Kaikkiaan siirrettiin lähes 50 vaadinta. Yöllä porot olivat kovalla maalla ja päivällä jängällä. Poro juo painamalla koparallaan jänkää, jolloin vesi nousee kynnen päälle.

Vasat merkittiin heti vasomisen jälkeen, mutta vasan saaminen vaatimelta oli aikamoista piirileikkiä. Kerran Eero oli saanut hihnasta otteen ja vetänyt vaatimen Hevon alle, että pääsisi löysäämään niskantakasen. Silloin panka pääsi irti ja oli lähdettävä pakoon. Hän juoksi ja konttasi ainakin 50 metriä ja tunsi vaatimen sarvet ja koparat selässä. Kerran hän joutui vaatimelle kätilöksi. Yksi Väinön merkkinen vuonnelo oli kipeänä eikä vasominen lähtenyt käyntiin. Jaakko ja Uuno katselivat poikaa ja totesivat, että "kun Eero on pienikätisin, niin sinä olet kätilö", eikä siinä muu auttanut. Ensin hän desinfioi kädet moneen kertaan ja sitten työnsi kädet kohtuun. Hän löysi sieltä vasan ja huomasi, että se oli kuollut. Se täytyi pilkkoa ja ottaa ulos palasina. Tähän käytettiin viiden tuuman rautanaulaa, joka myös desinfioitiin. Kokemus oli aikamoinen 15-vuotiaalle pojalle. Vuonneloa pidettiin vielä varmuuden vuoksi pari vuorokautta kodan lähellä kunnes se päästettiin irti. Seuraavana vuonna vaadin tunnistettiin Sarasaaren erotuksessa Eeron korvaan neulomasta langasta. Eero pelasti poron hengen.

Luppoaikana tehtiin jängälle hihnakota, johon vasotuksen päätyttyä varastoitiin hihnat suojaan hiiriltä ja muilta metsän elukoilta, vanha tapa tämäkin. Hihnat oli tehty kovalla työllä ja arvokasta omaisuutta. Vain toistakymmentä jätti vasomatta. Ne päästettiin irti.

Kesäkuun viides päivä viimeisetkin jättivät vasotuskodan ja palasivat kotiin Tuntsan tien kautta Auermaojalle. Sieltä tuli Väisäs-Matin taksi noutamaan. Tavaroitten kantamiseen käytettiin takkaporoja. Takkaporot löysättiin kesälaitumelle taksin tulon jälkeen. Miehet nousivat autoon ja lähtivät kyliin.

Hieno ja mieleenpainuva kokemus nuorelle pojalle, harva nykyaikana saa kokea vastaavaa.

Erotukset

Pääasiallisimpia erotusaitoja ovat olleet Aukiaselkä, Sarasaari, Tuohivaara, Kuninkaan tolppa (Tarpomoiva), Värriö, Räntselmäselkä ja Hietasuvannonmaa. Erotusaika on yleensä lokakuussa. Se on poromiesten sadonkorjuuta.

Vielä kuusikymmentäluvun puolivälissä Käsmän (Sallan paliskunta) poromiehillä oli tapana mennä hiihtämällä poroettotöihin aidoille Saijan kautta. Kylässä oli muutama talo: Lahtela, Poikkila ja Törmälä, joissa he yöpyivät. Tulivat illalla ja lähtivät aamulla pitkänä raitona taipaleelle ja yöpyivät pirtin lattialla. Aamulla oli käristys ja illalla lihavelli. Pirtti oli täynnä nukkuvia poromiehiä. Parhaimmillaan saattoi olla nelisenkymmentä, reppu pään alla ja takki peitteenä. Saijalaiset taas lähtivät hakuun pohjoiseen Maltiolle.